Ajatus nukkumaan mennessä

Olin asettautunut nukkumaan jo. Mieleeni tuli jostakin kuva, ikäänkuin elämää kuvaava, jossa oli sininen "tunneli", telttamainen. Samalla ikäänkuin "luola", tai "kaivoskäytävä".  Siellä kulkeva saattoi nähdä tunnelin sisäseinillä ehkä pelottavina varjoja, jotka tulivat kuvajaisina tunnelin ulkopuolelta. Seinät olivat sellaiset, että ne näyttivät varjot läpi. Ulkopuolen pimeässä häälyvät puut loivat pelottavia varjoja sisällekin. Mutta kulkijan oli hyvä tietää, että ne olivat vain varjoja.

Käytävä näytti jatkuvan jonnekin kauas. Perillä oli ovi, josta saattoi miettiä, onko se ovi avoinna kulkijalle? Tai, että mitä siellä tulisi olemaan? Edessä näytti pimeältä. Mutta jos kulkija olisi nähnyt jo loppuun asti, olisi hän nähnyt ilokseen avoimen oven, josta hän saisi käydä sisään. Avoimesta ovesta loisti kirkas valo.

Olin illalla ajatellut, että sellaisen kuvan haluaisin piirtää, mutta olin aivan varma, etten aamulla enää muista kyseistä kuvaa. Mutta yllätyksekseni se tulikin vielä aamulla mieleen. Niinpä rupesin toimeen. Tietenkään kuva ei ole sellainen, kuin mielessäni sen näin. Mutta ei voi mitään. Toivottavasti kirjoitettu selitys edes antaa käsitystä asiasta.

"...on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä." Ilm. 7:15

"...rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista." Jes. 33:20

"...eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä..." Ilm. 22:5

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." - sanoi Jeesus!  Matt. 28:20

Ettemme murehtisi kuin toivottomat

 "...ettette murehtisi niinkuin muut, joilla toivoa ei ole." 1. Tess. 4:13

Paavali tarkoitti kirjoittamassaan  kohdassa tiettyä asiaa, joka aiheutti murehtimista, mutta yllä oleva soveltuu varmaankin kaikkeen murehtimiseemme. Meillä on toivo, joka ei ole sidottu tähän maailmaan. Meillä on iankaikkinen toivo.

Paavalin kirjoittamassa oli kyse siitä, että murehdittiin  niistä, jotka olivat kuolleet. Sitten Paavali selittää, kuinka poisnukkuneet tuodaan "esiin yhdessä hänen kanssaan", eli Jeesuksen kanssa. Ja samoin Herraa vastaan nousevat vielä maan päällä elävätkin:  

"Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." 1. Tess. 4:16-17 

"Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 1. Tess. 4:18

 Meillä on iso, ihana toivo! Ei hukata sitä.

 Pidetään kiinni siitä.

"Älköön kärsimyksen polte..."

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:31-33

"Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan."  Job 36:18

"Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa." Jaak. 1:13

"Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!" Jaak. 1:12

Vaellus ja Katsastus - pari tekstipätkää vihostani

Vaellus: Ei meistä yksikään pääse perille sen takia, että olisi "ulkoilmaihminen", hyvä vaeltaja, omaisi huippuvarusteet - ja vielä osaisi käyttääkin niitä. Ei, sen kaiken laskisimme ehkä omaksi ansioksemme. Ja sillähän ei kukaan taivaaseen mene. Kyllä se on Isä itse,  ja Poika ja Pyhä Henki, jotka huolehtivat siitä, että meidät "vaelluskelvottomatkin" kannetaan kotiin. Ja niille paremmillekin vaeltajille on järjestetty kaikenlaista tarpeellista matkan varrelle. Siellä on vesipaikkoja kaikenlaiseen maastoon, samoin ruokaa. On oikein talviruokintapaikatkin niiden aikojen varalta, kun lumen alta ei saa  mitään.

Katsastus: 

Ei muuta huomautettavaa

kuin se, että ajovalot

saisi suunnata vähän ylemmäs...

---

Katsastuksesta sanottu on taannoin kuultua erään auton katsastuksesta. Ne ajovalojen suuntaamiset jäi mieleen. Minua kai yllätti se, että niitä piti suunnata ylemmäs. Yleensä on tottunut ajattelemaan, että autojen valot häikäisee ja niitä voisi paremminkin  laskea. Uskon "ajovalotkin" saisi varmaan useammin suunnata ylös...

Siunattua päivää sinulle!

Kuinka käy?

"...onnellinen sinä, sinun käy hyvin!" Ps. 128:2

Meillä voi olla monenlaisia asioita mielessä, joista kysymme: "Kuinka meidän/kuinka minun käy?"  Pelkäämme, ettei meidän käy hyvin, vaan että kaikki menee pieleen, aivan hullusti, ja saamme harmia, saamme hävetä; kenties Jumalan ja ihmisten edessä.  Kun itse tänä aamuna olin taas  sellaisen kysymyksen äärellä, mieleeni tuli lohduttavana sanat: "...onnellinen sinä, sinun käy hyvin...". Se tuntui hyvältä. Siltikin, vaikka inhimillisesti ajatellen, voisin kysyä: "Käykö minun todella hyvin?"  Eikö se kysymys toisaalta muistuta sitä kuuluisaa käärmeen kysymystä: "Onko Jumala todellakin sanonut?"  Valitettavasti usein haluamme uskoa enemmän itseämme tai muita ihmisiä, tai jopa "käärmettä", kuin Jumalaa. Minkätähden? Se kuulostaa korvaamme mahdollisemmalta kuin Jumalan "mahdottomat" lupaukset. Ja niin ollaan taas siinä tilanteessa, jossa Jeesus voisi sanoa meille: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran..." Opetuslapsilla sitä ei ollut. 

Kuinka siis käy?  "Onnellinen sinä, sinun käy hyvin." Jokaisen Jumalan lapsen käy lopulta hyvin - niillä Hänen teillään. Se tie vie kotiin. Ja matkalla Isä "runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme". 

Antakoon Isä meidän uskon silmin katsella sitä, mitä omistamme Hänessä, Jeesuksen, Ylipappimme, Isoveljemme työn tähden!

---

Linkit Koivuniemen Raamattuhakuun, josta voi lukea tekstissä käytetyt jakeet kokonaan.

Psalmi 128:2 (Jakeessa puhutaan siitä, että saa käyttää omat ansionsa omaksi hyväkseen. Mutta uskon silti, että Jumala voi käyttää jakeen sanoja myös laajemmassa mittakaavassa, vakuuttaakseen omilleen sitä, että Hänen ominaan heidän käy hyvin.)

1. Moos. 3:1 (käärmeen kysymys)

Matt. 17:20, Luuk. 17:6  (Jeesuksen toteamus olemattomasta uskosta)

1. Tim. 6:17 (runsaat antimet)

Voiko vielä?

"Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" Mutta minä sanoin: "Herra,  Herra, sinä sen tiedät." Hes. 37:3

"...laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita... niitä oli hyvin paljon... ja ne olivat hyvin kuivia." Hes. 37:1-2

Mekin saatamme katselle omaa elämäämme, kuin kuolleina luina. Kyselemme, voiko tähän kuolleeseen enää tulla mitään elämää?

"...ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa..." Hes. 37:10

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.

Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle,

 ettekö sitä huomaa?

Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan."

Jes. 43:18-19

Olin eräänä aamuna lukenut tuon Jesajan jakeen, jossa puhuttiin uudesta taimesta; kysyttiin "ettekö sitä huomaa?".  Minä mielessäni sanoin: (muistikirjastani tämä pätkä: "En minä en taida huomata. Katson ja muistan entisiä, enkä taida jaksaa uskoa, että mitään muuta, mitään uutta ja virkistävää, voisi nytkään tulla... Muistan "kuolleita luita".")

Mutta ne "kuolleet luutkin" tulivat eläviksi. Uskomaton tuli mahdolliseksi, se tapahtui.  Hän voi yhä tehdä kuolleet eläviksi.  Hänhän lupasi tehdä "tien korpeen, virrat erämaahan."

Jäädään odottamaan niitä elävän veden virkistäviä virtoja!

Tien raivaaja

"Minä käyn sinun edelläsi

ja tasoitan kukkulat,  

  

minä murran vaskiovet

ja rikon rautasalvat."

Jes. 45:2

 

Armo pelastaa... ja kasvattaa. Se on lohdullinen ajatus!

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille

ja kasvattaa meitä,

että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot,

eläisimme siveästi ja vanhurskaasti

ja jumalisesti nykyisesssä maailmanajassa,

odottaessamme

autuaallisen toivomme täyttymistä

ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen

kirkkauden ilmestymistä,

 

hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme

lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta

ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan,

joka hyviä tekoja ahkeroitsee." 

Tiit. 2:111-14

Jos me olisimme jo valmiiksi kasvatettuja, emme olisi enää kasvatuksen tarpeessa...

mutta yhä tekee armo työtään meissä - keskeneräisissä, vajaissa, keskenkasvuisissa.

Monenlaisia kasveja laitettiin kasvamaan Herran tarhaan. Kukin kasvaa omaa tahtiaan. 

"Mutta kun Jumalan, meidän Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,

pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta,

vaan laupeutensa mukaan

uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin

meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,

että me vanhurskautettuina

hänen armonsa kautta

tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

Tämä sana on varma,

ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat,

niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, 

ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista.

Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille."

Tiit. 3:4-8

Jumala ei meidän hyviä tekojamme tarvitse. Me tarvitsemme.

Hiljaa vaan ... saat olla

Edessä tyhjä pöytä. Aamulukemiset on luettu. Mitään kirjoitettavaakaan ei tunnu olevan. Ei myöskään rukousta muutamaa sanaa enempää. Tulee ajatus, että hyvä hetki pitäisi jotenkin käyttää hyödyksi, eikä  vain olla. Mutta kohta alkaa kuulua mielessä laulun sanoja jostain vuosien takaa:

"...hiljaa vaan saat olla... 

minuun luota vaan...

hiljaa vaan...  

sut täytän rauhallaan..."

Kuulin sanat mielessäni laulettuna sillä äänellä, jolla niitä vuosia sitten olin paljonkin kuunnellut. Mutta nyt oli todella paljon vuosia välissä edellisestä kuuntelukerrasta. Niitä oli niin paljon, etten heti kyennyt muistamaan kuka laulaa. Etsin kaseteistani sopivaa, ei löytynyt. Sitten muistin; Heimo Enbuskan äänihän se noita sanoja laulaa herkällä tavallaan, joka lauluun sopiikin. 

Ja laulu mielessäni jatkuu...

"... Pyhän Hengen puhtaat siivet

ne sua kantaa...

tiedän sen...

Hiljaa vaan, saat olla..."

Jotensakin noin. 

---

Kuuntelin Heimo Enbuskaa yhteen aikaan todella paljon; silloin, kun muutenkin paljon musiikkia kuuntelin, eli yksin ollessani. Nykyään sitä tulee tehtyä harvoin. Mutta nyt voisi ottaa Enbuskat esiin. Yhden cd:n häneltä näin tuossa hyllyssä, mutta minulla pitäisi olla  häneltä muutakin; kasetteja. Ovat kai jossain varastossa, mutta saaneeko niitä esiin sieltä...?  Ehkä palaan vielä aiheeseen,  eli Enbuskan musiikkiin, jos löydän kasetteja.

Nöyryytyksen laaksoonkin voi ilmaantua ilosanoma!

Varmaan jokaisella on kokemuksia nöyryytyksen laaksoista. Ne voivat olla eri ihmisille  erilaisia. Mutta yhteistä lienee se, että sellaisissa ollessa kaipaa ehkä ilosanomaa. Mieleeni tuli tänä aamuna tällainen: "...julistamaan ilosanomaa köyhille..." En löytänyt mistään jaetta ihan tuossa muodossa, mutta kylläkin tämän:

"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan  vangituille  vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Luuk. 4:18-19

Joissakin käännöksissä käytettiin sanoja hyvästä sanomasta. Evankeliumihan on hyvä sanoma, ilosanoma. Nöryytyksen laaksoonkin voi ilmaantua ilosanoma! Sinne voi tulla vapautus ja valo! Jeesus tuli tuomaan tätä kaikkea.

Siunattua päivää sinulle!

---

Muistinpa sitten vielä, että onhan meillä  "Elävä uutinen". Se sanoi jakeen näin:

"Herran Henki on ylläni; hän on valinnut minut viemään ilosanomaa köyhille, julistamaan vapautusta vangeille, antamaan sokeille näön, vapauttamaan sorretut ja siunaamaan jokaista, joka tulee hänen luokseen." Luuk. 4:18-19 Elävä Uutinen

Ei mitään mitätöntä hommaa... Jumalan palkkalaisena.

"Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivanäkönne ei ole turha Herrassa." 1. Kor. 15:58

Rukouskirjassa oli tästä jakeesta: "Sinulle ei mikään ole pientä ja arvotonta, kun se on tehty kuuliaisena Jumalalle." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Minä luin tuon ensin väärin, näin: "Siinä ei ole mitään pientä ja arvotonta..." Siis siinä Jumalan työssä, jota kaiketi kaikki tekemisemme päivän mittaan on. Sanotaanhan näinkin: 

"Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille." Kol. 3:23

Varmaan jokainen meistä löytää itsensä väheksymästä kaikkea sitä, mitä päivän mittaan tekee. Jumalan elopelloilla olemista ajatellessamme arvostamme vain ehkä sellaista työtä, joka on varsinaisesti nimetty sellaiseksi. Mutta tuo ylläoleva jae kaiken tekemisestä kuin Herralle, oli Kolossalaiskirjeessä sen jälkeen, kun Paavali oli ohjeistanut palvelijoita omien hommiensa tekemisessä...

Olisimme kaiketi tyytyväisempiä elämäämme, jos osaisimme arvostaa omaakin paikkaamme ja muistaisimme ottaa ne omatkin tekemisemme, olkoon ne sitten meidän mielestämme kuinka olemattomia tai tympeitä hommia tahansa, kuitenkin Herralle tehtyinä töinä... 

Hyvää "työpäivää" 

olet sitten missä tahansa!

---

Paavalinkin päiväohjelmaan kuului mm: "... kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani...". 2. Kor. 11:28. Hän varmaan otti ne tunkeilevat ihmisetkin vastaan arvokkuudella ja Jumalan töinä... Sanoohan hän seuraavassa jakeessa: "Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?" 

--

Ja vielä tämä:  Kun olin jättänyt aamutouhujen takia jutun edelläolevaan vaiheeseen, ja lähtenyt saattelemaan yhtä koululaista, tuli kävellessä toisenlaisia ajatuksia. Ne oli jonkinverran ahdistavia ajatuksia siitä, ettei ole todellakaan ollut omissa tekemisissään sellainen, jolle voisi sanoa, että hyvin tehty. Mietin ensin, etten voikaan julkaista tätä juttuani. Mutta toisaalta, tiesihän hän, millaisia kelvottomiksikin katsottavia tekemissään ja olemisissaan hän kutsui. Palkkaa meille maksetaan tekemistemme mukaan, näin olen ymmärtänyt, mutta pelastus on armosta. "Töidemme" suhteen voidaan kyllä mennä Isän luo ja sanoa, ettei tämä nyt mennyt niinkuin hyvä olisi ollut. Ja mitä hän sanoo? Varmaan lempeästi ohjastaa siitä taas eteenpäin, ettemme jumita niihin epäonnistumisiimme.

No niin, siunattua päivää siis sinulle:)  

Odota Häntä...

 "Hiljenny Herran edessä ja odota häntä..." Ps. 37:7

Kun kerran kehoitetaan odottamaan häntä, merkitsee se sitä, että se odottaminen ei ole turhaa. Sana on lohdullinen; hän on tuleva, häntä voi odottaa.

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa,

vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava." 1. Piet. 5:10

Tekee enemmän... vaikka ei näyttäisi tekevän mitään - Armonsa ja voimansa on enemmän!

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia..." Ef. 3:20-21

"Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan." 2. Kor. 12:8-9

Kuin Jumalan vaikutuksen kaksi "ääripäätä": tekee enemmän, kuin me ymmärrämme pyytää ja toisaalta ei tee sitä mitä, mitä kovasti pyydämme. Mutta silloinkin vaikuttaa enemmän kuin käsitämme ja näemme, koska armonsa ja voimansa vaikuttaa meissä! Eivät siis olekaan "ääripäitä", vaan kolikon kaksi puolta. Tai "pallo", jossa ei  tavallaan ole toista puolta, sillä kaikki "puolet" ovat samaa. Ja pallon pinnalla kulku johtaa aina samaan päämäärään. En nyt tämän paremmin osannut tätä sanoiksi saattaa... Mutta se "pallo" on hänen. Ja meidänkin asioissamme  kaiken hänen tekemisensä suunta on aina samaa päämäärää kohti menevä. Jumala sitä työtä meissä tekee. 

Kuvitukseksi etsin kaikenlaisia pyörylöitä....:)

Oikein hyvää ja siunattua päivää sinulle!

Liian hyvää... ollakseen totta? - Taivas on auki?

Kaipasin lohdutusta ja rohkaisua, koska heräsin ankealla mielellä. Menin katsomaan mitä rukouskirjasta löytyisi. Siellä oli ensiksi tämä:

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaaksesi sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen sinun kättesi työt: sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa." 5. Moos. 28:12

Voi, miten hyvältä se tuntuikaan lukea, ...jos sen olisi osannut vielä itselleen ottaakin. Ajatus tuli, että "liian hyvää ollakseen totta"  minulle ja meille. Ja voiko tuota edes itselleen muutoinkaan ottaa? Sitä kysymystä ajatellessani mieleeni tuli: "...niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä on..."

"Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttansa myös niiden "aamen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme." *2. Kor. 1:20

Palaan vielä siihen hartauskirjaan. Sen teksti oli otsikoitu "Herran aarrekammio" ja tekstissä oli mm., että "ovet ovat avoinna". Taivas on siis auki!

---

*Kannattaa lukea koko luku 2. Kor. 1:20, sillä siinä on lohdutuksesta myös. Pääset lukemaan vaikka tästä linkistä. Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun.

Jutussa mainittu hartauskirja on Fredrik Wislöffin "Rukouskirjani". Se, ja hänen muut kirjansa, kuten vaikkapa "Levähtäkää vähän" ovat kyllä hyviä sellaiselle, joka kaipaa lohdun ja rohkaisun sanoja.

Huolenpidosta

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Luuk. 12:6-7

"...siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä. Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13:11-13

Jumala pitää linnuistakin tarkkaa huolta ja lukua, eikö sitten meistä ihmisistä? Hän on tietoinen jokaisesta sairaasta, masentuneesta, ja monenlaisten huolten ja murheiden kanssa kamppailevista. Emme ymmärrä miksi kaikenlaista elämäämme on sallittu, ja sallitaan, mutta aivan varmaa on, ettei hän ole tietämätön, eikä myöskään välinpitämätön mistään niistä asioista - vaikka meistä niin tuntuisikin. Kaikki hiuksemmekin on laskettu. Mikään suunnitelma ei voisi olla tarkemmin laadittu, kuin se, jonka Hän on tehnyt. Hän myös toteuttaa suunnitelmansa. Muistakaamme, että meitä rakastetaan Isän rakkaudella!

---

Minulla on varmaan alituinen "vajaus" huolenpidon kokemuksesta, sillä niin usein näitä ajattelen. Me turvattomuuttakin tuntevat  olemme kuitenkin turvattuja Hänessä - ja siten suuremmissa käsissä. 

Monenlaisia lohdutettavia ja lohduttajia

 Luin tänä aamuna hartauskirjan jakeita ja tekstiä siitä, kuinka Jumala lohduttaa meitä. 

"Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, 

niin sinun lohdutuksesi ilahduttaa minun sieluni." Ps. 94:19

"Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä..." Jes. 66:13

Kirjassa oli myös siitä,  kuinka kirjoittaja oli todennut omakohtaisesti, että lyhytkin hetki Jumalan seurassa  voi tuoda lohdutuksen ja rauhoittaa. Mutta meitä on monenlaisia lohdutettavia. Itse taidan olla aika vaikea lohdutettava, sillä usein en osaa ottaa omalle kohdalleni sitä lohdutusta, jonka vaikka jakeena jostakin luen. Levottomat ajatukset saattavat olla niin voimakkaat, niin sitkeästi minussa olevat, että joutuu lohdutusta etsimään pidempään ja rukoilemaan, että voisi lohdutuksen kokea. Uskon, että Jumala kuitenkin tahtoo ja voi lohduttaa omiaan. Jopa minunlaistani vaikeaa tapausta. Se ehkä kestää vähän kauemmin kuin jollakin toisella, mutta tulee kuitenkin. Sen on saanut kokea, vaikka toisinaan saattaa tuntea, ettei ajatukset voi mitenkään muuttua.

Otsikossa puhuin myös lohduttajista. Jumala on täydellinen Lohduttaja. Mutta hän voi käyttää myös ihmisiä siinä asiassa. Toinen mainitsemistani jakeista puhui äidin antamasta lohdutuksesta. Monella voi olla kokemus, kuten hartauskirjan kirjoittajalla, että äiti osaa lohduttaa, ja niinhän siinä jakeessakin oli. Mutta koska vajavaisia ihmisiä olemme, emme me vajavaiset äidit ja isät aina osaa olla lohduttavia. Meillä on omat haavamme, pelkomme ja epävarmuutemme ja meissä yhä oleva lapsi, emmekä siksi kenties kykene. Ja omien lastemme asiat ovat asioina kuin omiamme, joten senkään vuoksi omat vanhemmat eivät aina pysty olemaan lapsilleen sitä, mitä ehkä haluaisivat.  Eivätkä lapsemme ehkä osaa ottaa lohdutusta juuri meiltä. Mutta me itsekukin voimme kääntyä lohdutettaviksi Jumalan puoleen! Hän osaa. Hän on täydellinen Lohduttaja. Hänellä on kaikki keinot käytössään.

Jumalan siunaus sinun päivääsi!

Saakoon Hän hälventää mielestäsi huolten pilvet..

Aamun lohdullinen jae

 Tänä aamuna mieleen tuli tämä:

"...avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua..."

Ja kun yhä löydän itseni kyselemästä, voitko auttaa minua myös niissä asioissa, joissa koen olevani aivan mahdoton, vastaus löytyy siitä, kun eräs isä  tuli kysymään sinulta apua sairaan poikansa takia. Hän kysyi, "jos sinä jotakin voit"... Sinä vastasit: "Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Ja niin sinä paransit sen epäuskonsa ja uskonsa kanssa kamppailevan isän pojan.

Kiitos, että sinä tahdot. Ja sinä voit. 

Ja minun osani on kunnioittaa sinua...

Vähäuskoinen

 "..."Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" Matt. 14:31 

Se oli Jeesuksen  sanoja. Kuten myös ne:

"...Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Mark. 9:23

"...jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran..." Matt. 17:20, Luuk. 17:6

Se usko riittäisi  voimaksi sairaiden parantamiseen, jopa voisi vuoria siirtää, tai puita käskeä. 

"Sinä vähäuskoinen" puolestaan käskettiin kävelemään veden päälle, mitä hän aluksi tekikin. Mutta sitten rupesi vilkuilemaan ympärillään olevia pelottavia asioita, eli siinä tilanteessa aaltoja, ja alkoi vajota. Mutta tulihan Jeesus hänen avukseen siinäkin, nostaen hänet ylös. Ja yhdessä sitten menivät veneeseen. Silloinkin vielä aallot olivat kovat; ne asettuivat vasta, kun he olivat asettuneet veneeseen.

"Sinä" - minä - vähäuskoinen, voisit edes muistaa, kuka siinä kanssasi on koko ajan: itse Jeesus!

Matt. 14:23-33 (pääset lukemaan tästä klikkaamalla) 

---

Kun aamulla oli heti alkamaisillaan ikävien ja pelottavien asioiden pohtiminen, alkoi mielessäni soida  Seppo Kohvakan laulaman laulun sanat kääntäen ajatusteni suuntaa pois niistä mietittävistä: 

"Älä pelkää, usko ainoastaan..."  Siinä on myös:  "... ajallansa kaikki selviää... ... rakastaa hän lastaan... ei koskaan hän virheitä tee..."

Valoisaa päivää sinulle!

---

Piirsin sitten tämän jutun jälkeen kuvankin tähän aiheeseen. Se löytyy toisesta blogistani.

En ole heitteille jätetty

"...ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne..."

Kun tuntuu, ettei "mihinkään" rukoukseen saa vastausta. Ainakaan sellaista, jota itse on toivonut. Näitäkin aikoja on.

"...äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt..."

Niinä hetkinä, kun vastauksia ei tunnu tulevan, on hyvä muistaa niitä asioita, joita on Herralta lahjaksi saanut. Ja niitä on varmasti aina enemmän kuin itse muistan, tai käsitän.

"...asia on hänen edessänsä, odota häntä..."

Ei hän ole unohtanut nykyisiäkään asioita, niitä, joihin vastauksia kovin odotan. En saisi unohtaa, että hän aina toimii parhaakseni, vaikka minusta ei siltä tuntuisi. Joku syy siihen on, ettei apua ole tullut toivomallani tavalla. Silti hän on pitänyt minusta huolta. Ei ole jättänyt heitteille.

---

Laitoin nyt nuo mieleeni tulleet raamatunpaikat ihan vain muistinvaraisesti...

Millaisena minä hänet näen? - Isästä puhutaan

Lukuvuorossa olleessa oli otsikko: "Jumalan tahdon mukainen elämä". Kyseinen otsikko sai minussa aikaan tunteen, että "...niin... se Jumalan tahdon mukainen..." jota en täytä. Ja sitten tuli heti mieleen, että millaisena Jumalaa pidän? Minkä roolin hänelle annan? Tai itselleni - siinä hänen läheisyydessään? Mikä hän minulle on, millaisena näyttäytyy? Siitä riippuu myös se, miten hänelle puhun ja  miten käyttäydyn hänen läsnäollessaan - tai sen puutteessa.

Onko hän Isä? Vai jotain aivan muuta? Tuomari? Syyttäjä? Ankara opettaja? Vihainen vanhempi? Tai muuta vastaavaa.

Nämä mietteet sai varmaan alkunsa lukemastani kirjaesittelystä blogissa "Kirjarikas elämäni", jossa  oli esittelyssä kirja: "Kristitty ateisti". (Linkki juttuun tämän jutun lopussa.) Siellä oli  myös humoristinen esimerkki siitä, kuinka saatamme puhua Jumalalle kuin jollekin muulle kuin  isälle... Se sai minut nauramaan ääneen, (jota ei helposti tapahdu!).

Mutta palataan siihen lukuvuorossa olleeseen. Se minua värähdyttänyt otsikko oli siis lukuun: 1. Tess. 4,  käännöksessä JKR. Kyseinen luku voidaan ajatella ihmisen näkökulmasta monella lailla, erityisesti jos itsestä tuntuu, ettei ole kyennyt vaeltamaan ohjeiden mukaan. Mutta - mehän olemme Jumalan lapsia. Voisi ajatella, että siinä kirjeessä isoveljet neuvoo nuorempiaan, muistuttaen siitä, mitä isä heillekin on neuvonut.

Meidän kannattaisi aina muistaa, (valitettavasti emme oikein muista...), että me tosiaan olemme lapsen asemassa. Jeesushan sanoi: "...joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mark. 10:15, Luuk. 18:17.  Lapsille koti on aina auki. Lapset on aina mieluusti vastaanotettuja Isän luokse. Hänellä on aina aikaa ja halua kuunnella, myös niitä juttuja, joissa mentiin vikaan. Hänellä on myös paljon anteeksiantamusta ja rakkautta. "Isätönkin", isänsä hylännyt, saa tulla takaisin... "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:7

Osaahan hän myös kurittaa ja rangaista, mutta sekin tapahtuu viisaudella ja rakkaudella ja sopivassa määrin, silloin kun hän katsoo meidän sitä tarvitsevan. Sitä odottaessamme juoksemme mieluusti pakoon - vaikka ei kannattaisi. Isä rakastaa meitä!

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

"Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota."Jes. 49:15

---

Linkki blogijuttuun: Kirjarikas elämäni: Graig Groeschel/Kristitty ateisti

Rukous, nimeltä mainiten, ei ole turhaa

 "...mainiten teitä rukouksissamme..."  1. Tess. 1:2

Se ei ole turhaa, että nimeltä mainitsemme niitä, joiden puolesta rukoilemme  - ja myös kiitämme:

"Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme, sillä lakkaamatta me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen,

tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella..." 1. Tess. 1:2-5

Paavali rakasti ihmisiä Tessalonikan seurakunnasta. Hän käyttää seuraavassa luvussa siitä tällaisia sanoja:

 "...Teidän luonamme me olimme kuitenkin lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti." 1. Tess. 2:7 JKR

"Sydämellisestä rakkaudesta teitä kohtaan me halusimme antaa teille, ei vain Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte tulleet meille rakkaiksi." 1. Tess. 2:8 JKR

"Samoin te tiedätte, kuinka me, kuin isä lapsiaan, kehotimme ja rohkaisimme teitä itse kutakin." 1. Tess. 2:11 JKR

Kun Paavalilla siis oli näin suuri ja hellä rakkaus heihin, ei siis ihme, että hän heitä alituiseen ajatteli ja rukoili kaikin ajoin heidän puolestaan.

Onneksi rukoilla voi milloin ja missä vain. Se ei ole aikaan, eikä paikkaan sidottu, ei siihen olemmeko tekemässä jotain muuta; niitä arkisia touhujamme. Ajatuksissamme olemme  vapaita rukoilemaan, vaikka kädet ja jalat tekisivät jotain muuta.

Siunattua päivää sinulle!

 

 

"Eikö sillä ole mitään väliä?"

Noin saatamme kysellä oman elämämme erinäisten asioiden äärellä. Meistä näyttää, ettei Jumala välitä; ettei asiallamme ole mitään merkitystä. Tänä aamuna avatusta rukouskirjasta tuli esiin nämä jakeet. Ikäänkuin vastaukseksi minun esittämääni kysymykseen.

"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

se on joka aamu uusi, 

ja suuri on hänen uskollisuutensa."

Valitusvirret 3:22-23

"Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe:

sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta,

sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa."

Jesaja 38:17

Jumala ei tee mitään turhaan, ei ilman tarkoitusta.

 Hyvää alkuviikkoa sinulle!

 

 

  

 

Kuin puutarhasta... ja puutarhurin ohjeista

MAAHAN ON KYLVETTY: "Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa. Kristuksen meidän elämämme ilmestyessä tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa." Kol. 3:2-3 JKR*

RIKKARUOHOJEN KITKENTÄÄ: "Kuolettakaa siis se, mikä teissä on maailmaan kuuluvaa:  haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalan palvelusta. Niiden tähden tulee Jumalan viha..." Kol. 3:5-6 JKR*

JA SITÄ HOMMAA RIITTÄÄ...: "...Pankaa nyt pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suusanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne..." Kol. 3:8-9 JKR*

JA VIELÄ SITKEITÄ JUURIAKIN: " Ja kun hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, poisti hän vielä uhrikukkulatkin ja asera-karsikot..." 2. Aik. 17:6  -33/-38

YLIPUUTARHURI OHJEISTAA: "...he ovat ottaneet sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, he ovat varastaneet ja valehdelleet, he ovat  panneet sen omain tavarainsa joukkoon... En minä enää ole teidän kanssanne, ellette hävitä tuhon omaksi vihittyä." Joos. 7:11-12 -33/-38

(Eikä tässä olleet vielä  kaikki ohjeet; lisää ja  vielä tarkempia kitkentäohjeita on luettavissa Raamatusta. Pienetkin rikkakasvit olisi tunnistettava sellaisiksi ja pistettävä istutuksilta pois...)

Voi hurja, miten paljon onkaan meissä kaikkea kitkettävää... Jaksammeko edes aloittaa? Työn paljous suorastaan lamaaannuttaa. Mutta onkin niin, että Ylipuutarhuri  ei jätä meitä yksin, hän itse tulee  avuksemme. Hän näyttää kädestä pitäen, mikä on pois kitkettävää. Ja sitkeimmät puunjuuretkin, jotka kaivettaessa mullasta esiin tulevat, ja jotka ovat tosi tiukassa, hän tulee itse irroittelemaan. 

Hän pitää puutarhastaan ja puutarhaoppilaistaan erittäin hyvää huolta, sillä hän  rakastaa heitä niin kovasti! Sitoudutaan me oppilaat kuitenkin hänen ohjeisiinsa. Siltikin, vaikka ne tuntuvatkin aivan liian vaikeilta. Kyllä hän meidät tuntee. Hän lupasi täyttää sen työn, mikä meiltä  itseltä jää tietenkin kesken...

"varmasti luottaen siihen,

että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn,

on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka."

Fil. 1:6

----

Mistä teksti sai alkunsa: Nuo pari jaetta vanhasta testamentista oli tullut esiin luettavista muutama päivä sitten ja tänään luin Kolossalaiskirjeen kolmatta lukua. Ja muutama päivä sitten tuli Puutarha-lehti. Tuntui jokin yhdistävän näitä kaikkia.

* JKR - Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie 

Siunattua ja levollista päivää sinulle!

Pahana päivänä

"... pahana päivänä tehdä vastarintaa, ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä." Ef. 6:13

Pahana päivänä... tehdä vastarintaa... kun jo muutenkin on väsynyt? Jatkuva taistelukin uuvuttaa.  Paha päivä ei välttämättä näy päällepäin, eikä toisten silmiin. Mutta mielessä on taistelu. Kuinka voi tehdä uupuneena vastarintaa, kun häviö näyttää varmalta? Ja varma se onkin, jos luovutamme, jos antaudumme pahan voittamaksi. Jatkakaamme taistelua, tehkäämme vastarintaa, vaikka meidän mielestämme pystyssä pysyminenkin näytttää epätoivoiselta yritykseltä, voittamattomalta näyttävän vihollisen edessä. Ei anneta viholliselle ainakaan luovutusvoittoa! Käytetään sota-aseitamme, mitä meillä on, ja voimia, joita on,  - ja huudetaan samalla sotapäällikköä apuun. Ja  huudellaan myös kaverin puolesta. Ja jos mahdollista on, huudellaan myös rohkaisun sanoja lähistöllä taisteleville kavereille, joilla on omat kuumat paikkansa.

Näetkö kuvan keskellä kuin sydämen? 

Kahdesta lehdestä muodostuvan...

"Ja uskovaisten ssuuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu..." 

Apt. 4:32

"Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain."

Gal. 6:32

Kenen käsikirjoitusta eletään?

"Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?" Mark. 6:36 (Jeesuksen sanat)

Usein saatamme toivoa jonkinlaista "lottovoittoa" elämäämme. Enkä tarkoita vain rahaa, vaan kaikkea sitä, mikä meidän mielestämme tekisi elämästä hyvää ja toiveiden mukaista. Varmaan kaikilla meistä on niitä toiveita. Mutta tiedämmekö mitä toivomme? Onko toiveidemme täyttymys täällä elämässä meille lopulta hyvä, saati paras? Usein me vain tahtoisimme niin kovasti noudattaa sitä omaa käsikirjoitusta, tai ainakin jotain luonnosta, elämämme kulussa. Mutta kun se käsikirjoittaja, jolle tehtävä kuuluu, on itse Jumala. Emme tiedä, mitä Hän on meidän tuleviin päiviimme kirjoittanut. On hyvä, ettei meille ole sitä kaikkea näytetty, ei kerrottu. Mutta voisi olla, että jos se meille näytettäisiin, saattaisimme ruveta kyselemään, etteikö sitä käsikirjoitusta voisi muuttaa enemmän meidän mieleiseksemme. Mutta mitä se lopulta hyödyttäisi, vaikka voittaisimme omaksemme koko maailman...

Emmehän me tänne jää. Taivas odottaa meitä. Siellä todella halutaan meidät sinne. Siellä valmistellaan meille jo paikkoja ja suurta ilojuhlaa. Siellä saamme riemuita sydämemme kyllyydestä!

---

Mistä aihe tekstiin. Mietin omia asumisasioitamme. Mielessä oli myös eilisiltainen jakso sarjasta "Highway to heaven"*, jossa toivottiin käsikirjoituksen toisenlaista loppua, kuin se, joka sille oli taivaassa annettu. (*"Enkeli maantiellä" -sarja, jota esitettiin 80-luvulla telkkarissa. Meillä dvd:llä englanninkielisenä.)

---

Hartauskirjassa  (Levähtää vähän/Fredrik Wislöff) "sattui" myös olemaan teksti, josta lukiessani totesin senkin sopivan  aiheeseen. Jakeena siinä oli tämä: "Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes minulle  on talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle..."  2. Tim. 4:6-8 (Paavalin sanoja Timoteukselle).

Kun kaikki tuet on jo nurin

"Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, ja katkaisi heidän kahleensa. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat." Ps. 107:12-16

Kuvittele joku rakennelma, joka on tarvitsee tukipuita. Ja sitten niitä ei jonain hetkenä enää olekaan. Kuinka rakennelma pysyy enää pystyssä? Ajatuksissni oli tänä aamuna eräs oma asiamme, johon kipeästi kaipaisimme apua. Sitä on odotettu kauan. On toivottu erinäisistä seikoista olevan apu tilanteeseen. Vaan apua ei ole tullut. Siinä asiassa näyttävät kaikki inhimilliset tukemme ja  turvaverkkomme, kaikki meidän silmissämme mahdolliset avut kadonneet. Meillä ei ole enää mitään omia keinoja, ei  avun lähteitä, muuta kuin Sinä Herra. Sinua me huudamme avuksi. Sinä olet viisas ja osaat ratkaista tämänkin tilanteen, vaikka meistä se näyttää toivottomalta sotkulta. Älä anna meidän vaipua samaan toivottomuuteen, anna meidän katsoa sotkujemme yli Sinuun! Kaiken muunkin tiedät, mikä elämäämme koettelee. Johda kaikissa näissä. Niin tänään, kuin joka päivä.

Usein saatetamme rukoilla iltasella, että olisit kanssamme kun yö joutuu. Mutta yhtä tarpeellinen tuo rukous on, kun päivä on alkamaisillaan. Jää siis luoksemme, kun päivä jo joutuu!

2. Kuningasten kirja 6:14-17    Avaa meidänkin silmämme näkemään profeetta Elisan palvelijan tavoin ne "tuliset hevoset ja taivaan sotajoukot", jotka turvaavat meitä kaiken keskellä.

Rukous aamuun - ja sotilaan varusteista jotain

"Herra, armahda meitä, sinua me odotamme.

Ole näitten käsivarsi joka aamu, 

ole meidän apumme hädän aikana." 

Jes. 33:2

Heräsin ankealla mielellä. Tuo rukouskirjasta löytämäni jae tuntui sopivan rukoukseksi tähän aamuun.

Mutta sitten jatkoin lukemista sillä, mitä lukuvuorossa tälle päivälle Raamatussa oli. Se oli Efesolaiskirjeen 6. luku. Siinä minua puhutteli nämä allaolevat:

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa." Ef. 6:10

"Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. 

Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. 

Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten  valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;" Ef. 6:11-18

Ylläolevasta jotain ajatuksia, ikäänkuin "uudella" tavalla olisin tuota jaetta ajatellut. Aiemmin se on tuntunut jotenkin sellaiselta, että ikäänkuin itsestä, "omasta varastosta", pitäisi noita asioita kaivaa.

Sota-asu on Jumalan antama. Vyö, haarniska, kengät, kilpi, kypärä ja miekka.  Meidän on oltava vyötettynä totuuteen. Jeesus sanoi olevansa totuus. Siis Häneen olemme vyötetyt, emme omiin "totuuksiimme". Haarniskakin pitää olla yllä. Sitäkään meidän ei itse tarvitse hankkia, vaan Jumala sen meille antaa. Kaikki varusteet on sotapäällikön hankkimia. Ne on meille annnettu. Ne pitää pukea päälle. Ja siihen on pukemisohjeena tuo, että "rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä..."

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja

 hänen väkevyytensä voimassa."

 Ef. 6:10

Siinä meille ihana toivotus!

Lapset seuraavat vanhempiaan

 "Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaaat lapset,"  Ef. 5:1

Niinkuin vanhemmilleen rakkaat lapset...  Kumpi siitä rakkaudesta enemmän mahtaa käsittää, vanhempi vai lapsi?  (Pieni) lapsi ei edes tunne koko sanaa, on vain sen kohteena. Hänkin ymmärtää, miltä tuntuu olla siinä isän ja äidin rakkauden kohteena, kaikkea sitä huomiota ja huolenpitoa ja hyväilyä saamassa.

Meillä isommillakin, myös Jumalan lapsina, on myös jatkuva tarve ja kaipuu sellaiseen, että meidät huomioidaan. Vanhempien ja lasten suhde on pieni "kuva" siitä, mitä on Isän Jumalan ja hänen lastensa välillä. Hän rakastaa äärettömän paljon myös meitä "kitiseviä kakaroitaan", niitä Hänelle niin rakkaita.

Seurataan Isää. Vaikka me "mäkeä noustessamme heittäytyisimme maahan kitisemään", ei hän  jätä meitä huomiotta, vaikka joskus siltä näyttäisikin. Omiaan jättää Hän ei saata!

Ei valon vaihtelun varjoja

"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Jaak.  1:17

Jumala on sitä, mitä lupaa. Hänen rakkautensa ja tekonsa meihin nähden ei vaihtele; että tänään rakastaisi, huomenna ei. Me olemme epävakaita, Jumala ei. Täällä valot ja varjot vaihtelee. Aurinko näyttäytyy hetken tässä ja kohta jo jossain muualla. Jumala on ja pysyy. Hänen rakkautensa loisteessa saamme olla niinäkin päivinä jolloin meistä ei tunnu siltä, että meitä voitaisiin rakastaa. Mikään ei voi olla pysyvämpää kuin Jumala!

Jeesus oli, ja on, täydellinen lahja meille!