Tähän asti

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser* ja sanoi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut." 1. Sam. 7:12  *"Avunkivi"

Samuelin kiven laittamisesta tulee mieleen Jaakob, joka myös laittoi kiven merkiksi merkittävälle paikalle. Hänen nukkuessaan Jumala ilmestyi hänelle. Herättyään Jaakob tajusi jotain: "..."Herra on  totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt".  Ja vielä hän sanoi: "..."Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." 1. Moos. 28:16-17

Mekään emme usein tajua, että Jumala on siinä, missä mekin...

Tähän asti. Miksi ei sitten tästä eteenkinpäin Hän meitä auttaisi? Hän, joka lupasi olla kanssamme joka päivä! Jeesus itse sanoi: "..minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9

Kysymys

"Miksi minulle on tämmöinen risti annettu?"

Ja sen mielessäni sanottua, taidan saada samantien vastauksenkin... Jos sitä ei olisi, minusta tulisi omahyväinen. Pidät minua pienellä paikalla. Kiitos, että kuitenkin päivittäin nostat sen aina hetkeksi pois yltäni. Kuljethan ihan vierelläni. Siinä ihan vierellä ollessasi näet mikä minua painaa - ja miten se painaa. Tarpeen tullen nostat sen pois, jotta saan hengähtää. Toisinaan minä pyydän sitä, mutta tuntuu, ettei mitään tapahdu. Onko se silloin sitä, että tahdot kannustaa minua jatkamaan vielä hiukan sanoen: "Sinä jaksat vielä hetken. Kohta otan sen pois."

Minä ehdin ajatella: "Voisiko sen vaihtaa johonkin muuhun..." Ja tulen heti niihin mietteisiin, ettei taida kannattaa kysyä sellaista. Mistä tiedän, että joku muu muka tuntuisi paremmalta kannettavalta. Eiköhän ne ole kaikki painavan tuntuisia. Vaikka niissä painoeroja onkin. Nyt jo melkein hävettää, että omia pieniä painojani edes sanon ristiksi...


"Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9:23

---

(Olin kirjoittanut tämän jutun jo toukokuussa luonnoksiin.)

Hyvää tätä päivää

  sekä alkavaa viikonloppua sinulle!

Ei tarvitsisi arkana pälyillä

Niin, ei tarvitsi. Mutta silti teen sitä jatkuvasti. Milloin minkin syyn tähden. Vaikka hän tänäänkin Sanassaan vakuuttaa:

"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä  tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jes 41:10

Sitä ennen sanottiin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt." Jes. 41:9

Näitä puhuttiin Israelille; Aabrahamin siemenelle. Aabrahamin siemeniin lukeutuvat myös me pakanakansoihin kuuluvat, jotka Aabrahamin tavoin uskosta saamme lupauksen periä.

Voisitko nähdä...

Voisitko nähdä kaikenlaisten oksien takana
sen kirkkaan vesipisaran,
johon valo osuu?

Tänä aamuna katselin kirkasta, suorastaan värikästä vesipisaraa, joka loisti auringon valossa. Kamera ei suostunut siihen tarkentamaan, mutta yritin sitten vesiväreillä sitä vähän kuvata. Jospa sydän näkisi sen, mitä silmät ei kenties näe...

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps 36:10 KR-92

Päivästä päivään

Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. (sela)." Ps 68:20 KR-92

Välillä tuntuu ehkä, ettei kukaan kanna, vaan että itse joutuu kantamaan kaikki taakkansa. Mutta kaikki voima, mikä meillä on, on kuitenkin silloinkin saatu itseltään Herralta Jumalalta, meidän Isältämme!

"... Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?"  1 Kor. 4:7

"Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät  kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.  Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela." Ps 84:6-9

Uupuneelle, väsyneelle

Oletko sinäkin uupunut elämän hankaluuksiin? Väsymystä kahdella tantereella; uskonelämässä kuin maallisellakin. Minä koen sitä.

"...Taistelun kestäessä Daavid väsyi." 2. Sam. 21:15 JKR*

Daavidille oli käydä väsyneenä hullusti, mutta hänen lähellään ollut näki tilanteen ja tuli hänen avukseen.

Olin kirjoittanut joskus vuosia sitten erään hartauskirjani alalaitaan näin: "Herran omakin voi joskus taistelun tuoksinassa jäädä kentälle makaamaan, eikä pääse enää omin voimin ylös. Mutta silloin tulee Herra, ja nostaa uupuneen jaloilleen ja vahvistaa häntä."

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." Jer. 31:25 KR-92**

"Sinä vyötät minut voimalla sotaan..." 2. Sam. 22:40 KR -33/-38

 
---
*JKR Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

** Toiset käännökset eivät näy käyttävän veden juottamista kuvaavia sanoja tässä, mutta minua puhutteli tänään juuri se.  KR -33/-38 sanoo Jer. 31:25 kohdan näin: "Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen."  Monestihan sitä virvoittamiseen tarvitaan juuri vettä.

Odotetaan vain Herraa. Kyllä Hän tulee meidänkin luoksemme.

Meren poikki kuivaa myöten

"Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella."  2. Moos. 14:22

Meren poikki - kuivaa myöten, rupesikin puhuttelemaan minua.
Jumala teki ihmeen. Mutta sitä ennen sotajoukot, faaraon takaa-ajajat, olivat perässä. Myös vahva tuuli puhalsi koko yön... Ihmettä edelsi vaikeat, pelottavat hetket, jolloin mietittiin, kuinka tässä käy! Oli myös kylmä, ja pelottavaa sekin, kun pimeässä yössä oli tuuli niin kova, että meren aallotkin alkoivat väistyä, ja meren pohja tulla näkyviin.

Sitten heidän käskettiin lähteä liikkeelle. Minne? Sinne meren pohjalle, siihen kuiluun, jossa äsken vielä vesi velloi syvänä. Siihen kosteaan kuiluun, jota ympäröi pelottava vesimuuri, joka voisi milloin tahansa haudata heidät - ja jota nyt kutsuttiin tieksi. Siihen kuiluun, jossa näkyi hiekassa ja mudassa kaikenlaista outoa - ken sitä ehti näkemään. Ja vielä kiirekin oli. Koko ajan joku hoputti, että "pitäkää kiirettä", "ei saa jäädä paikalleen", "älkää kuhniko". Ja hermostuneet huusivat toisilleen: "Älkää te tuuppiko, tässä on muutenkin vaikeaa."

Mutta kaikissa vaikeissa ja pelottavissa hetkissä ja tunteissa oli kuitenkin päästy yli - kuivaa myöten. Tunteet tuli ja meni. Nyt oli kiitoksen paikka, kun oltiin saatu tulla yli.

Tänä aamuna

Luin ensin Levähtäkää vähän -kirjasta tekstiä, joka oli kirjoitettu psalmijakeesta 27:1. Etsin sitten itselleni luettavaksi koko psalmin 27. Minua puhutteli jae:

"Mutta minä totiseseti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa." Ps 27:13

Ja sen jatkona on: "Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa."
Ps 27:14

Daavid tuntuu puhuvan psalminsa alkupuolella elämänsä pelottavista asioista jotenkin reippaasti, ja kirjoittavan, kuinka Jumala häntä suojaa - jopa riemullisesti. Tosin jo ensijakeessa, hän ikäänkuin puhuu itselleen, että "ketä minä pelkään... ketä minä vapisen...". Mutta jakeesta 7 alkaen käy ilmi, että hän rukoilee tosissaan hätänsä keskellä, pelkojensa keskellä. Ja loppusanoikseen psalmissa tulevat nuo kaksi ylle kirjoitettua jaetta.

Vielä tuosta kohdasta; Herran hyvyydestä elävien maassa, tuli mieleen se tilanne, kun oltiin Lasaruksen haudan äärellä. Martta uskoi kuolleen veljensä Lasaruksen saavan osakseen Herran hyvyyttä taivaassa, mutta ei enää elävien maassa. Mutta sitä "Herran hyvyyttä elävien maassa" nimenomaan Jeesus kuitenkin sille sisarusparvelle antoi.

---
Ja tämä sitten lukuvuorossa muutoin olleesta:

"Kaikki ennen kirjoitettu on meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden 

ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." Room. 15:4 JKR*

(* Olen ennen käyttänyt käännöksestä "Jumalan kansan Pyhä Raamattu, lyhennettä JKPR, koska kirjan sivuilta en ollut löytänyt lyhennettä, mutta nyt huomasin kirjan takakannessa olevan painettuna tuon JKR merkinnän.)

Kaikki päivän hetket käytössä...

Olinpa muutama aamu sitten vihkooni kirjoittanut, kuinka aamut tuntuvat ankeilta. Sitä ajatellessa mieleeni tuli kuitenkin tällainen:

"... "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä?..." Joh. 11:9

Jeesuksen sanat.

Sitten olin jatkanut siihen vihkooni: "Niinpä. Ei tarvitsisi jumittaa siihen aamun hetkiin, vaan muistaa, että on monia muitakin hetkiä."

Se mitä nyt on, ei tarkoita, että koko päivä on samaa.

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa."

 Ps 69:33-34

Elpyköön siis meidänkin itsekunkin sydän.

jos se on nyt uupunut!

---

Välillä voi tuntea syyllisyyttä siitäkin, että valittaa jatkuvasti jostakin. Mutta jos ei Herralle saa kertoa pahaa oloaan, niin kelle sitten? Kuka sen paremmin ottaisi vastaan?  Hänelle "onneton uskoo asiansa."

"Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja  sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja." Ps 10:14

Kaiken tämän jälkeen

Ja kaiken tämän jälkeen

haavoittuneet

sotatantereelle jäljellejääneet

hoitavat toistensa haavoja

syyllisyyksiä ja sodan traumoja

vakuuttavat toisilleen

että armo riittää sittenkin

ja Jumala ei hylkää kuitenkaan

Kirjoitin tämän runon maaliskuussa. Se on korona-ajan runo. Oikeastaan jo sen jälkeiseenkin aikaan tähyilevä.  

Tänä aamuna oli Suomen Raamattuopiston päivän sanassa mielestäni sopiva teksti näihinkin ajatuksiin. Sen sanoma oli mm., että Jeesus oli monin tavoin puutteellisten seurassa kuin kotonaan. (Kyseinen teksti on siellä luettavissa vain tänään, muulloin jokin muu teksti.)

Riemullisia jakeita, lohduksi meille

"...Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." Jes, 35:10 sekä 51:11

Ehkä vielä ei olla ihan siinä, mutta jonain päivänä riemu ja ilo saavuttavat meidät! Silloin on murheen ja huokauksen väistyttävä.

Tuon ylläolevan jakeen löysin äsken, mutta aamulla oli esillä vähän samantapaista:

"Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti." Ps 84:3

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala." Ps 42:2

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa." Ps 69:33-34

Isähän siinä on, Isän käsi...

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

Kun aloin näitä tänä aamuna minua puhutelleita, rukouskirjasta löytämiäni, ja Raamatusta tarkistamiani jakeita vihkooni kirjoitttaa,  tuli siinä mieleen, että "aina näitä samoja." Niin, aina samoja, ajattelin vähän kyllästyneenä siihen, että minulla "pyörii aina sama levy", aina samat jakeet. Mutta eivätkö ne olekin kuin Isän käsi, se sama Isän käsi taas, ojennettuna minullekin, joka taas kitisen.

"Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä." 5 Moos. 32:13

Voit luoda uutta - kuten antaa kalliosta hunajaa ja öljyä kivestä! Se on ihmeellistä. Sinä teit silloin niin. Ja sinä voit tehdä tänäänkin jotain samanlaista. Kunpa osaisimme suostua sinun teihisi, mieluusti vielä valittamatta yhtenään. Miksi emme voisi, osaisi, ottaa sitä matkaa seikkailuna Isän kanssa. Kyllä Isä tietää minkälainen annos seikkailua on kellekin sopiva määrä. Mitä tänään? Älä anna minun liikaa pelätä. Kunpa saisin sellaista uteliaisuutta ja rohkeutta sinulta katsoa, mitä sinä kulloinkin järjestät!

Minähän peloissani jankutan sinulle, että "Tiedäthän sää, millainen minä olen...". Ja kuitenkin on niin, etten luotakaan siihen, että hän todella tietää - ja toimii, parhaakseni juuri sen tietonsa ja rakkautensa mukaan, joka hänelleä omaan lapseensa on, vaan minä ikäänkuin kinuan sitä, että saisin vain omassa rauhassani nyhjöttää. Mutta sinä näet, että ei pelkkä sellainen käy, ei ole minulle paras. Eikä kellekään.

"Mutta Jumala, joka masentunutta lohduttaa..." 2 Kor. 7:6

Rukouskirjasta: "Rakas masentunut sielu! Tänään tahtoo Herra tuoda sinulle runsaan lohdutuksensa. Hän ei nuhtele sinua siitä, että olet masentunut. Hän ymmärtää sinua. Hän on itse ollut ihminen ja tietää hyvin, että ihmiselämä ei aina ole helppoa. Jeesus tiesi kyllä itse, mitä masennus merkitsi." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän

Levollista päivää sinulle Isän kanssa!

Jotain pysyvää ja kestävää epävarmuuden ja kaaoksenkin keskellä

"Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus
olkoon kaikkien teidän kanssanne."  2 Kor. 13:13

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan,
Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28


Sateinen, harmaa aamu. Heti herättyä pohdin asumisasiaamme, johon kipeästi kaipaisimme jotain muutosta, joko tähän asuntoon tai sitten ihan toista paikkaa. Mietin mielessäni joitakin asioita, jotka muutosta kaipaisivat, ja totesin mielessäni: "Se tuntuisi hyvältä."

Mutta riittääkö se, että joku asia tuntuisi meistä hyvältä, tai kaikinpuolin järkevältäkin?  Ehkä siihen tarvitaan Jumalan puolelta painavammat syyt ja perustelut, kun Hän tekee päätöksiä meidän asioissamme. Hän osaa pitää kaikki monisyiset langat käsissään; ne, joista me emme ymmärrä mitään.

Mutta jos olisinkin kuin lapsi karkkikaupassa, enkä saisi juuri sitä, mitä sillä hetkellä toivon, on kuitenkin Hän. Kun omien mietteideni jälkeen löysin nuo ylläolevat jakeet rukouskirjasta, se tuntui hyvältä, lohdulliselta, että nuo ovat kuitenkin, vaikka minulta puuttuisi montaa muuta asiaa, joita toivon.

Siunausta, sitä Hänen läsnäoloaan
 sinun päivääsi tänäänkin!

-----

Psalmi 84 sopii todella hyvin tähän aiheeseen, ihan rukouksenakin.

Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun, johon etsin valmiiksi luettavaksi tuon psalmin.

"Jos" - ja "Kun".

"Jos* vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi,

jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota;
jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny,
eikä liekki sinua polta.
Sillä minä olen Herra,
sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, 
sinun vapahtajasi..." Jes 43:2-3

* "Jos" oli norjal. raamatunkäännöksen mukaan "Kun", kirjassa Levähtää vähän/Fredrik Wislöff.

Ajattelin, että en kirjoitaisi tänään mitään, vaikka vähän lueskelinkin. Kävin sitten vielä vilkaisemassa isännän pöydällä avoinna olevaa tuon saman Fredrikin Rukouskirjaakin. Siinä aukeamalla oli tuo sama jae. Siinä kirjassa ei ole päiväyksiä samalla tavoin koko vuodelle, on vain kolmelle kuukaudelle tekstit  aamuun ja iltaan. Tämä oli auki ihan muulta päivältä kuin minkään kuukauden 2. päivältä. Kun sitten luin sen, ja vilkaisin Wislöffin tekstiä vielä siitä alta, huomasin, että se oli se sama, josta isäntä minulle eilen pätkän luki.  (Johon minä silloin vähän työlääntyneenä ynähdin jotain, koska siinä puhuttiin kestämisestä. Se kuulosti korvaani tietysti siltä, että vielä on odotettava, vaikka siinä oli vapautuksen tulostakin).

Tuo kyseinen Raamatunpaikka ei ole suosikkini. Sitä ei oikeastaan tämmöinen minunlaiseni ihminen saa mielellään eteensä, koska siinä puhutaan pelottavista asioista. Kun silmät jää niihin kiinni, unohtuu helposti se, mikä olikaan jutun juju: että Herra itse on siinä mukana pitämässä koko ajan huolta ihan kädestä kiinni pitäen!

Rukouskirjan toisella sivulla oli puolestaan tämä jae:  "Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-24

Tuon voisi ajatella mielessään  siihen muotoon,  kuin Jumala sanoisi meille: Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, minä pidän sinua kiinni oikeasta kädestäsi. Minä talutan sinua neuvoni mukaan ja korjaan sinut viimein kunniaan.

Olin melko takuuvarmasti lukenut Levähtäkää vähän -kirjan tekstiä myös tasan 29 vuotta sitten; elokuun 2. päivä. Kirjan alkulehdelle olen merkinnyt: 2.8.91 perjantai. Lienen sinä päivänä kirjan ostanut ja luultavimmin  sitten lukenut myös sen päivän tekstin.

Meidän elämämme - ja Jumalan läsnäolo siinä

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

Martta ei nähnyt siinä tilanteessa kuin inhimillisen todellisuuden, ja jossain kaukana hieman häämöttävän Jumalan todellisuuden siten, että tiesi ja uskoi veljensä heräävän viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa. Jumalan todellisuus oli kuitenkin siinä läsnä, Jeesuksessa, joka siinä Lasaruksen haudalla hänen vieressään oli. Martta sai nähdä Jumalan todellisuuden voiman, kun Jeesus herätti hänen veljensä kuolleista.

Emmekö mekin elä tätä elämäämme huomioimalla useimmiten vain tämän inhimillisen todellisuuden. Ehkä sanomme kyllä uskovamme, mutta käytännössä luotamme vain omiin tekoihimme, päätöksiimme, järkevyyteemme, toisiin ihmisiin, enemmän kuin siihen, että Jumala puuttuisi asioihimme; että Hän niistä välittäisi. Saatamme jopa sanoa, ettemmehän näe Jeesusta tässä vierellämmekään seisovan. Niin, emme kyllä inhimillisillä silmillämme näekään. Sanomme kaiketi, että, jos näkisimme, sitten me uskoisimme.

"...Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." Joh. 29:29 KR-92

Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti:  "... minä olen teidän kanssanne, joka päivä maailman loppuun asti."  Matt. 28:20. Kanssamme on Hänessä koko ajan taivaan todellisuus ja se on jotain paljon enemmän, kuin mitä me pystymme näkemään... ja uskomaan. Marttakin sanoi uskovansa. Hänen ja Jeesuksen sananvaihtoa Joh. 11:22-26 mukaan:

Martta: "Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."

Jeesus: "Sinun veljesi on nouseva ylös."

Martta: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä."

Jeesus: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Martta sanoi uskovansa, mutta myös varoitteli hetken päästä Jeesusta siitä, että kuollut haisee, kun Jeesus käski avata haudan. Mekin sanomme uskovamme. Mutta yleensä syytä on sen yhden isän tavoin todeta: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" (Mark. 9:24 KR-92)

Kiitos Jeesus, että olet lupauksesi mukaan meidän kanssamme täällä tänäänkin, vaikka emme ole mitään uskon sankareita. Meillä ei ole uskoa ollenkaan, ellet sinä sitä anna. Kiitos, että olet tänään kanssamme osallisena kaikissa tämänkin päivän tapahtumissa ja asioissa, on meillä sitten aurinkoa tai pimeää.

Tämän aamun tekstit kuuluvat kaikki jollain tavoin yhteen...

KUUROSOKEA

Minulle tuli eilen tai toissapäivänä mieleen ajatus, että sitä on jollain lailla kuin kuurosokea; ei näe, ei kuule. Mutta kuurosokeakin voi aistia silti jotain. Tänä aamuna luin Apostolien tekojen lopusta, viimeisestä luvusta sanat, jotka Paavali puhui Roomassa maanmiehilleen:

"Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teidän isillenne, sanoen: 'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' " Apt. 28:25-27

Paranna minutkin - paatumuksestani!

KAIKILLE

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12

Siellä piirin ulkokehällä joku haikeana katselee muita, jotka lähellä häntä ovat. Hän ajattelee: "Ollapa minäkin." Itkien hän kääntyy pois; kun ei osaa, uskalla, ei rohkene sinne toisten joukkoon käydä. Ja pelkää vielä sitäkin, ettei tuo yksi häntä hyväksy kuitenkaan, ettei häntä rakasta... kun hän on vain tämmöinen. Mutta kohta, kun on selkänsä kääntänyt, kuulee hän askeleita takaansa. "Mitä nyt?", hän ehtii ajatella. Samassa hänen olkapäälleen laskeutuu käsi ja lämmin, sointuva ääni sanoo: "Tuula, (laita oma nimesi tuohon tilalle), älä lähde pois. Tule minun kanssani. Tahdon sinut mukaani." Ja samassa hän kääntää pakenijan kohti itseään ja pakenija näkee rakkauden hänen katseessaan. Nyt hän uskaltaa, kun häntä oikein kädestä viedään sinne toisten joukkoon. Sinne päästyään hän istuu noutajansa vieressä. Siitä hän ei halua enää koskaan pois. Siinä istuessaan hän myös huomaa, että samanlaisia ne toisetkin ovat: armahdettuja, noudettuja, rakastettuja. Sinäkin saat tulla. Älä lähde pois. Rukoile häntä noutamaan sinut, jos et muuten uskalla tulla.

ODOTUS

Ajattelin tänä aamuna, etten tahtoisi odottaa turhaan mitään sellaista, jota ei ole tarkoituskaan tulla. Mitä minä odotan? Yksi ainakin on varma, mitä odotan, että kerran pääsisin perille minäkin. Sitä ainakin odotan, haluan odottaa.

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu." Sananl. 10:28

---

Ja vielä yllättäen tulla pölähti yhden kirjan välistä vanha lappunen, johon olin v. 2016 kirjoitellut.

"Kaksi hahmoa lähestyy tiellä toisiaan. He tulevat vastakkain, tervehtivät ilahtuneina toisiaan, oikein kädestä pitäen - ja kysyvät toisiltaan, jatkettaisiinko kävelyä yhdessä?"

"Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, 
vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,
uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.
Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä." Ps 85:11-14

Siunausta sinun päivääsi!

Illasta aamuun - aamusta iltaan

"Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua." Ps 4:9

"Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan." Ps 5:4

 Levähtäkää vähän -kirjassa/Fredrik Wislöff; norjalainen raamatunkäännös sanoi tuon alemman jakeen näin: "...varhain minä esitän sinulle asiani ja odotan." Ps 5:4.  Ja samaan tapaan sen sanoo KR-92.

Mainitussa kirjassa oli se ajatus, että iltaisin kristitty tekee tiliä päivästään, mutta Herra vastaa antamalla anteeksi, ja toivottaa hyvää yötä. Aamulla herätään jälleen uusiin vaikeuksiin, kiusauksiin ja työhön.  Mutta aamulla kohtaamme voimakkaan Herramme ja esitämme asiamme hänelle. Hän sanoo meille hyvää huomenta.

Itsellleni tuli vielä ajatus, että hän ikäänkuin sanoo, että "aletaanpas taas tämän päivän hommia." Se sanotaan hymyillen, ystävällisesti ja  rauhoittavasti. Ja kun hänet siinä näen, tiedän, että kun tämän opettajan seurassa olen, voin olla siinä turvallisin mielin. Hän ei väsy, ei väisty viereltäni missään tilanteessa, ei jätä yksin vaikeinakaan hetkinä.

Toivotan sinulle hyvää tätä päivää  Jeesuksen seurassa:)

Ps. Luuleeko joku, että heräsin hymymielin ja autuaallisissa tunnelmissa tähän päivään? En. Tunsin itseni väsyneeksi ja ankealla mielellä olevaksi. Ajattelin etten jaksa mitään lukeakaan, saati että kirjoittaisin mitään. Mutta Levähtäkää vähän -kirja tarjoili minulle ensin rohkaisevaa "aamupalaa". Sitten luin UT:stä haaksirikkoisten saamasta hyvästä kohtelusta Maltalla... ja siitä se päivä on alkanut. Kahvikupin kera tietysti myös. Mitä voin odottaa tältä päivältä? Ei inhimillisesti ole mitään erityistä odottettavaa, mutta yleensä päivässä on niin hyviä kuin huonoksikin koettuja hetkiä. Yksi eilisen yllätys oli tiellä: tuo hiekkaan piirretty sydän yhden tyttäreni tekemänä.

Uskon kilpi

"Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,"  Ef. 6:16

Meidän kannattaisi pitää se uskon kilpi koko ajan edessä suojana, eikä ruveta sitä laskemaan alas ja tarkastelemaan, että "onko tästä mihinkään?"

Voima tähän asti. Ja eteenkin päin.

"...hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan..." 2 Piet. 1:3


"On lahjoittanut" tähänkin asti. Ja varmaankin samoin se annetaan myös tähän päivään ja tuleviin. Ei sitä meille ehkä etukäteen näytetä, mutta ajallaan on käytettävissä.

Jälkiviisautta. Ja Jumalan edeltätietävää viisautta...

Jälkiviisaasti ihminen voisi sanoa, että siinä mentiin vikaan, kun Paavali vetosi keisariin. Jos hän ei olisi tehnyt niin, olisi hän päässyt vapaaksi ja välttynyt vangittuna Roomaan joutumiselta.  "Ja mennessään he puhuivat keskenänsä sanoen, "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mistä ansaitsi kuoleman tai kahleet". Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin"."  Apt. 26:31-32

Mutta keisariin oli Paavali vedonnut. Ja jos hän ei olisi niin tehnyt, olisivat juutalaiset hänet matkalla Jerusalemiin - jonne Paavali ei tässä tilanteessa ollut halukas lähtemään - tappaneet. "Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. ... Minä vetoan keisariin." Apt. 25:10-11

Mutta Jumala oli kaiken takana. Hän halusi, että Paavali saarnaa Jeesusta Roomassa. Niinpä hän oli antanut Paavalille halun nähdä Rooma: "...Paavali hengessä päätti matkustaa Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma." Apt. 19:21

Tyyrossa tapahtunutta: "Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siellä seitsemän päivää. Ja hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin." Apt. 21:4
Paavali piti päänsä tässä asiassa: "Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto"." Apt. 21:14

Efesossa ollessa Paavali piti efesolaisille jäähyväispuheen, sillä hän jo tiesi, että vaikeudet odottivat: "Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat." Apt. 20:22-23

Kesareassa Paavalin luo tuli profeetta, Agabus nimeltään, joka sanoi: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'." Apt. 21:11

Mutta itse  Herra rohkaisi Paavalia, kun hän jo oli joutunut vangituksi: "Mutta seuraavana yönä Herra itse seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa"." Apt. 23:11

Jumala oli edeltä kaiken nähnyt, tiennyt ja suunnitellut.  Sen tiedon täytyi lohduttaa ja rohkaista  Paavalia hänen ahdistuksissaan. Voisiko meitäkin lohduttaa ja rohkaista, oman epätietoisuutemme keskellä, se tieto, ettei meille tapahdu mitään, mitä Jumala ei salli. Ja mikä tapahtuu, on sen Jumala jostakin hyvästä syystä sallinut.

Ole siunattu ja rohkaistu tänään!

Ontuva, mutta silti turvattu.

Minäkin olen "ontuva". Minua lohdutti eilen aamulla alla olevat kaksi Raamatunkohtaa, kun omia ahdistuksenaiheitani pohdin. Kun luin ne, tuumin mielessäni, että minäkin olen eräällä tavalla ontuva. Mutta lohduttavaa oli kuitenkin lukea Hänestä, joka oli juuri tullut.

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse,

 nousi aurinko, mutta hän ontui lonkkaansa."

 1 Moos. 32:31

"...minä olen Herran sotajoukon päämies,

 ja olen juuri nyt tullut..."

 Joos. 5:14

"Turvattomanakin" turvassa. Koen myös jatkuvasti turvattomuutta erilaisten ahdistusteni keskellä.  Mutta näitä miettiessä, minulle tuli mieleen tämä kohta turvallisuudesta:

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, 

sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret."

5 Moos. 33:27 

Voisiko sen turvallisempaa paikkaa ja turvaa olla! Vaikka itse olisin pelokas, täytyy sen turvan olla kaikkein paras.

Siunattua ja turvallista päivää sinulle, joka näitä luet!

Jumalan suunnitelmia ei voi mikään estää - Korkeimman suojassa

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon..." Jes. 50:15-16

Paavali oli vaarassa. 50 miestä oli tehnyt valan, etteivät söisi, eivätkä joisi, ennenkuin olisivat saaneet Paavalin hengiltä. He vielä selittivät itse suunnitelmaansa ylipapeille ja vanhimmille, joita tahtoivat myös mukaansa tämän suunnitelman osaksi: "Me olemme kirouksen uhalla vannoneet..." Vetivät siis itse kirouksenkin ylleen. He halusivat ylipappien ym. muiden pyytävän kasarmin päälliköltä, että Paavali tuotaisiin vielä muka heidän tutkittavakseen, jotta he, valan vannoneet, voisivat hänet tappaa jo ennen perillepääsyä.

Mutta Jumalalla oli aivan toisenlaiset suunnitelmat, jotka hän tahtoi toteuttaa. Paavalin oli mentävä Roomaan. Edellisenä yönä oli itse Herra seisonut Paavalin tykönä ja sanonut: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa". Niinpä sinne Roomaan oli sitten Paavalin päästävä. Sitä hän oli itsekin jo aikaisemmin ilmaissut haluavansa, vaikka hänellä oli varmasti ollut aivan toinen tapa mielessä mennä sinne; vapaana, eikä vangittuna: "...minun pitää nähdä myös Rooma.". Ja tähän Roomanmatkaan Jumala valmisti Paavalia monien uskonystävien kautta. Ja antoi Paavalille itselleenkin tiedon, että jotain sellaista tulee tapahtumaan, että "kahleet ja ahdistukset minua odottavat."

(Apt. 23 kertoo Paavalista tuon tapauksen. Ja Apt. 19:21: "nähdä myös Rooma". Apt. 20:23: "kahleet ja ahdistukset")

Minkä Jumala on päättänyt, se tulee tapahtumaan, vaikka ihmiset yrittäisivät sen estää.

---------------


KORKEIMMAN SUOJASSA

"Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi." Ps 121:7

"Varjelee sielusi". Sehän se kaikkein tärkein on. "Kaikesta pahasta". Mikä on pahaa? Onko sitä kaikki se, mitä me sillä käsitämme? Tai jos onkin, Jumala voi laittaa sellaisetkin asiat palvelemaan hänen hyviä suunnitelmiaan, palvelemaan hyvää. Eikö silloin voi olla varjeltuna kaikesta pahasta?

"Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." Fil. 4:13

Eikö sekin ole yhtä vahvasti sanottu, kuin tuo psalmijaekin? Vahvoja lupauksia molemmat.

Jumalan töitä...

Kirjoitin toiseen blogiini eilisen päivän Jumalan töistä... Laitan tähän vain linkin, siitä pääsee lukemaan:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/yllatyksia-parkkipaikalla-eilinen-ja.html

Monenlaista sellaista, mitä me emme osaa ollenkaan odottaa, ja joihin emme näe mitään mahdollisuuksia, voi Jumala tehdä. Ihan arkisia asioita.

Sinne veden ääreen huudellaan...

Sinne veden ääreen huudellaan... edelleen...

Luotetaanko tuohon, joka tuossa huutelee? Tukkansa on harmaa... koska hän on vanhempi, kuin kukaan meistä... iankaikkinen. Kaikenvärisille kuuluu sama kutsu tulla virkistävän veden ääreen, valmiiksi laitetun tarjoilun ääreen. Hänen kanssaan kahdenkesken voi sitten käydä vaikka miten luottamuksellisia keskustelujakin.

---
Luin tänä aamuna Fredrik Wislöffin kirjasta Levähtäkää vähän, jakeen, joka oli siinä norjalaisen käännöksen mukaan kirjoitettuna: "Herra seurustelee luottamuksellisesti niiden kanssa, jotka häntä pelkäävät." Ps 25:14 (Norj. raam. käännös)

Ajatella... luottamuksella, molemmin puolin, kuin todella läheiset!

Kuva muuten on eilen aloitettu ja tänään valmiiksi saatettu, ja se liittyy itseasiassa tähän kirjoitukseen, johon en alunalkaen kuvaa tehnyt. Mutta kun minua vähän "tuupattiin" siihen suuntaan, ryhdyin kuitenkin kokeilemaan:)  Erilainen on, kuin silloin olisin halunnut tehdä, mutta oli kiva, että kuitenkin sain kuvan tehtyä:)

Heikkona - ja vahvistettuna

"Ja hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut."  Dan. 10:12

"...minä käänsin kasvoni maahan päin ja olin ääneti... minulta meni kaikki voima... Sillä siitä asti ei minussa ole voimaa, tuskin enää henkeäkään."  Dan. 10:15-17

"Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua. Ja hän sanoi: "Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Ja hänen puhuessaan minä vahvistuin ja sanoin: "Puhukoon herrani, sillä sinä olet  minua vahvistanut." Dan. 10: 18-19

Ensimmäisestä päivästä alkaen... oli Herra nähnyt kaikki Danielin vaiheet, ja kuullut kaikki hänen rukouksensa. Oli nähty myös ne heikkouden ja voimattomuuden hetket, jotka tulivat. Mutta silloin oli paikalla myös hän, joka Danielia vahvisti.

Myös meidät nähdään ja kuullaan. Myös me saamme luottaa, että meitä vahvistetaan, meitä autetaan. Itse Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä. Eikä hän ole toimeton. Hän myös rukoilee puolestamme.

Ei pidä ajatella, että vain suuret Jumalan miehet saavat apua ja voimaa; vaan: "...Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin..." 2. Aik. 14:10 KR-92

Hei janoinen! Kuuletko sen huudon? Sinäkin, jolla ei ole rahaa, tai muuta millä maksaa...

Hei! Kuulkaa, te kaikki nälkäiset ja janoiset!

Tulkaa veden ääreen!
Tekin, joilla ei ole rahaa,
tulkaa syömään ja juomaan, vaikka teillä ei ole rahaa.
Tulkaa, ottakaa,  vaikka teillä ei ole mitään muutakaan millä maksaa.
Tulkaa! Syökää ja juokaa, sillä kaikki on jo valmiina,  juuri teita varten!

Ei meillä kellään ole, millä maksaa. Mutta Jeesus kutsuu meitä. Ja me saadaan mennä.

---
Perustuu jakeeseen Jesaja 55:1.
Olisin oikeastaan halunnut piirtää kuvan tästä, mutta en osaa sitä.


..................................................................................................................


Tähän juttuun ilmaantui sitten kuvakin, kun sain kommentissa rohkaisua...:) Kiitos siitä:)

Pysy Herrassa. Älä käänny pois.

"...kuinka minä en ole vetätynyt pois..." Apt.20:20

"mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi." Hebr. 10:38-39

"...parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herramme Jeesukseen Kristukseen." Apt. 20:21

"... "Aika on täyttynyt, ja ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Mark. 1:15

"ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista." Luuk. 24:47

Kääntyminen Jumalan puoleen on todellinen parannus. Jeesushan jo kuoli syntiemme edestä.  Käännä Jumalan puoleen kasvot, älä selkää. Älä vetäydy pois, vaikka tuntuisi olevan monta syytä siihen. Käännä vain kasvot Jumalan puoleen, olet sitten ensi kertaa asialla, tai jo kauan hänen kanssaan asioinut.

Kiitos Jeesus, ettei meidän tarvitse vetäytyä pois, eikä kääntää selkää, vaan saamme luottavaisesti kasvot kääntää sinun puoleesi.

Vahva turva - Auta katsomaan siihen

Jeesus, sinä tiedät miten valtavan säikky minäkin olen. Auta meitä, että katsoisimme sinuun, emmekä niitä uhkia, jotka meitä pelottaa.

"Daavidin virsi. 

Herra on minun valkeuteni ja autuuteni:

ketä minä pelkään!

Herra on minun elämäni turva:

ketä minä vapisen!"

Ps 27:1

"Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, 

...

vaikka sota nousisi minua vastaan,

siinäkin minä olisin turvassa."

Ps 27:3

Tämä on tosiasia. Olemme vahvassa turvassa. Vaikka tunteet olisivat toista mieltä.

"Hän itse on tuo suojus." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Ei annettu pelkuruuden henkeä, annettiin ihan muuta

Ei meille ole annettu pelkuruuden henkeä, vaan lapseuden henki, jossa huudamme: Abba, Isä!

Tuntuuko sinusta, ettet riitä? Mielessäsi koko ajan joku vaatii, että sinun pitäisi tehdä enemmän; uskonelämäsi on puutteellista, pyhityksesi on puutteellista, et ole tehnyt kaikkea tarvittavaa... Mitä tarvittavaa? Isän luokse on varsin lyhyt matka: huutaa Jeesuksen puoleen, hän kantaa Isän luo. Jeesus kantaa sinne. Ei siihen tarvita omia kulkuneuvoja, eikä hyvien töitten matkapaakaseja. Jeesus antaa kaikki. Hän antaa kaiken "mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan." Me jäämme aina vajaaksi, jos tuijotamme omia tekemisiämme, tai tekemättömyyksiämme. Mutta Jeesus on lähellä, ja aina valmis kuulemaan huudon: Armahda minua!

"Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden hengen." 2 Tim. 1:7

"Sillä te ette saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2 Piet. 1:3


Täydellinen kutsui meidät ... epätäydelliset!  Ja lahjoitti kaiken.

Kun tuuli on vastainen

"... hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, 

sillä tuuli oli heille vastainen..." Mark. 6:48

Tuntuuko sinustakin, että on jatkuvaa soutua vastatuuleen ja voimat alkavat olla loppu?  Mutta silloinkin, kun Jeesus  itse oli lähettänyt opetuslapsensa järvelle, ja jäänyt itse maihin rukoilemaan, näki hän missä hädässä he olivat.  Ja kun hän tiesi, tuli hän heidän avukseen.

"tuli hän ... heidän luoksensa..." Mark. 6:48
Ei kai hän meitäkään auttamatta jätä.

---
Kommentti Jeesukselle: "Kai sää muistat, että mää pelkään veneessäoloa ihan tyynelläkin?"