40 vuotta ... eikä mitään puuttunut

"...Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi,

eikä sinulta ole mitään puuttunut." 5. Moos. 2:7

Tästä kohdasta oli hartauskirjassa mm. näin: "...Mutta eikö Israelilta sitten puuttunut sekä vettä että ruokaa? Olivathan he usein mitä suurimmassa hädässsä. Niin, Jumala koetteli Israelia. Sitä hän toisinaan tekee lapsilleen. Sillä tavalla hän rakkaudessaan kasvattaa meitä. Mutta aina hän vapahti heidät heidän hädästään. Neljäkymmentä vuotta Israel vaelsi korvessa; joka päivä Jumala oli heidän kanssaan, eikä heiltä mitään puuttunut. Sama Jumala elää vielä tänäkin päivänä."  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Me emme aina näe häntä, emme tajua hänen menettelytapojaan. Mutta kaikki mitä hän meidän kanssamme tekee, on rakkaudesta alkunsa saanutta. 

Minun isäni kertoi joskus tapauksen lapsuudestani. Olin ollut vain muutaman vuoden vanha, kun olimme isän kanssa kahdestaan olleet mustikkametsässä. Isä halusi nähdä minne menisin, jos hän hetkeksi olisi poissa näkyvistäni. Niinpä hän piiloutui hetkeksi näkyvistäni. Ja niinpä minä aivan väärään suuntaan olin kohta menossa.  Niin on varmaan meidän kanssamme muutoinkin. Ja Isä ei pitäisi huolta myös kulkusuunnastamme, olisimme jo aikaa sitten eksyneet ties minne. Mutta omiaan Hän ei jätttää saata, vaikka toisinaan näyttääkin olevan meidän silmiltämme tietymättömissä. Silloinkin Hän kuitenkin koko ajan on tarkkana ja näkee meidät. Ja kohta me saamme iloiten nähdä Hänet.

Jos me emme nyt juuri näekään Häntä,

näkee Hän meidät kyllä ja pitää tarkkaa huolta asioistamme.

Rohkaiskoon, lohduttakoon ja ilahduttakoon tämä ajatus meitä itsekutakin tänään!

Kaikille monessa kohden epätäydellisille ja puutteellisille

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,

tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.

Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät

ettekä missän kohtaa puuttuvaiset.

Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, 

joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan."

Jaak. 1:2-5

"...Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha!

Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme.

sillä lakkaamatta me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne 

uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa 

Herramme Jeesukseeen Kristukseen, tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut,

teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne,

ei ainoastaan sanana vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella..."

1. Tess. 1:1-5

"...täydelliset ja eheät", ei "missään kohtaa puuttuvaiset". Juuri sitä kaikkea puutteellisuutta ja rikkonaisuuttahan sitä itsessään huomaa! Joten teotkin ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä. Ja niin ne tulevat varmaan olemaan loppuun asti. 

Mutta olisiko tässä sitä, että rakennutaan vähitellen, rakentajana itse Jeesus Kristus. Ei väsähdetä rakennelman keskeneräisyyteen, siihen ankeaan näkymään, jonka itsessämme näemme, vaan pannaan täysi toivomme siihen täydelliseen rakentajaan: Jeesukseen!

Siunattua päivää

"...te Jumalan rakastetut...":)

Jokainen, joka tahtoo...

"Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!"

Ja joka janoaa, tulkoon*, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi."

Ilm. 22:17

* Tästä kohdasta oli hartauskirjassa: "...Joka tahtoo, voi ottaa tätä vettä - juoda sitä niin paljon kuin haluaa - anteeksiantamusta, voimaa, iloa, voittoa, rauhaa ja kaikkea mitä hän tarvitsee. Sillä tätä vettä saadaan lahjaksi. Pääsy lähteelle on vapaa. Ja lähde on ehtymätön." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Hän kirjoitti myös, että se vesi "...murtaa synnin tuhoavat voimat ja uudelleen nostaa sen, mikä on sortunutta..." Fredrik/Wislöff/Levähtäkä vähän

Siinä vedessä, siinä kutsussa tulla rohkeasti lähteelle niin usein kuin haluaa - on se rakkauden vakuutus, jota me niin kovasti aina kaipaamme.

Mitä tekisit kanssani?

Mitä Sinä tekisit kanssani,
jos olisit silmin nähtävänä täällä?

Laittaisitko yksinkertaisen aterian,
siitä mitä kaapista löytyy?
Sanoisit: vähän riittää kyllä.

Entä sitten, lähtisitkö kanssani kävelylle,
saamaan raitista ilmaa,
ihastelemaan Isän luomistöitä
tai kolaamaan juuri satanutta lunta?

Mitä sitten, kun tylsistyneenä kysyn:
mitä minä oikein tekisin?
Mikään ei oikein huvitakaan.
Sanoisitko: lepää vähän.

Päiväunetko ottaisin?
Mutta kun uni ei tule.
Tulisiko paremmin,
jos sanoisit vierellä:
"Minun rauhani,
sen minä annan teille"?

En näe sinua näillä silmilläni,
en kuule korvillani,
vaikka tahtoisin  niin.

Kuulisinko sydämelläni kuitenkin,
näkisin Sanassasikin sen,
minkä lupasit:
olet täällä silti!


---
Kuva on kovinkin talvinen, mutta runokin oli kirjoitettu kevätalvella ja ollut toisessa blogissani esillä huhtikuussa.

Pysytään luottamuksessa!

"Kristus taas on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana. Hänen huoneensa olemme me,

 jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. Sen tähden Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne,

 kuten teitte kapinoidessanne kiusauksen päivän erämaassa," Hebr. 3:6-7 JKR

"Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta." Hebr. 3:12 JKR

"Me olemme näet tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme alkaneessa luottamuksessa vahvoina loppuun asti." Hebr. 3:14 JKR

Käärmehän sanoi: Onko Jumala todellakin sanonut? Aivan varmaa on, että se vihollinen yhä edelleenkin tuo jatkuvasti esiin kaikenlaista, jolla yrittää murtaa luottamustamme. Ei anneta periksi sille!

"Pelkään kuitenkin, että kuten käärme kavaluudellaan petti Eevan, teidänkin mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta Kristusta kohtaan." 2. Kor. 11:3

Vilpittömyys ja puhtaus. On huomattava, ettei meistä tule täällä synnittömiä eikä täydellisiä. Yllä oleva jae voi ahdistaa, jos sitä itseltään odottaa. Mutta Kristus on rauhamme. Hänen eteensä saamme tuoda kaikki puutoksemme, kaiken mikä ikinä mieltämme painaa. Hänen Golgatalla vuotanut verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Siinä - Jeesuksessa, on meidän puhtautemme ja meidän vanhurskautemme.

"Mutta Herraa odottavat saavat uutta voimaa. He kohoavat siivillään kuin kotkat, he juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes. 40:31 JKR

"Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle yltäkyllin voimaa:" Jes. 40:29 JKR

"Kuulkaa, taivaat, ota korviisi maa, sillä Herra puhuu: 

Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi,

mutta he luopuivat minusta.

Härkä tuntee omistajansa

ja aasi isäntänsä seimen;

mutta Israel ei tunne,

minun kansani ei ymmärrä."

Jes. 1:2-3 KR -33/-38

Pyritään me kuitenkin siihen, että oltaisiin niitä ymmärtäväisiä ja tunnettaisiin Herra; muistettaisiin kuka Isämme on! Hän meidät kyllä tuntee - täysin.

Siunausta sinun päivääsi!

Rakkauden lippu - seuraa lippua!

"...rakkaus on hänen lippunsa

minun ylläni." 

Kork. V. 2:4

Se rakkauden lippu on nostettu päämme yläpuolelle. Se on siellä aina, oli sää ja tilanteet mitkä hyvänsä. Selvimmin sen sanoma: "rakkaus", näkyy kovassa tuulessa, koska lippu on silloin auki ja suorassa tuulen voimasta. Mutta yhtälailla se siellä yläpuolellamme on sumusäässä ja pimeässäkin  - vaikka emme sitä näekään -  kuin leppeässä ja valoisassa kesäsäässä.

Lippuajatuksia oli kirjaansa Levähtäkää vähän kirjoittanut Fredrik Wislöff. Tuskin itse olisin sellaisia tuosta raamatunkohdasta muutoin tullut ajatelleeksi.

Mutta lippuja esiintyy myös sarjassa Erämaan armoilla. Siinä norjalainen Lars Monsen lähetetään tuntemattomaan erämaahan ja hänen on etsittävä tiensä määräpaikkaan. Siinä on apuna myös määrävälein näkyvät selvät liput, joita hänen silmänsä etsivät.

Siunausta sinun tähän päivääsi! 

(Piirustelin eilen kuvan, jonka tähän laitoin kuvitukseksi. En sitä lipuksi piirtänyt, mutta sopinee sellaiseksikin. Nimesin mielessäni kuvan nimellä: "Jumalan maailma - taivas ja maa".)

Ahdingoissakin vaikuttava armo

"...mitä Jumalan armo on vaikuttanut...

Vaikka monet ahdingot koettelivatkin heitä..."

2. Kor. 8:1-2 JKR 

Puhuttelevat sanat. Ahdingoissakin Jumalan armo vaikuttaa.

---

Tässä linkki yhteen vanhaan juttuun, jossa ilosta ja kurjuudesta.

Niin vastenmielinen - ja silti niin rakastetttu!

Ajatuksia sen tekstin pohjalta, jota eilen aamulla Levähtäkää vähän -kirjasta luin. Ensinnäkin jakeena oli tämä  Jeesuksen sanoma:

"...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."Joh. 6:37

Sitten Wislöff kirjoitti: "Mikä ihana kutsu! Mutta samalla - niin nöyryyttävä tuomio! Jeesuksella olisi siis todella ollut syytä heittää minut ulos; muutoinhan hänen ei olisi tarvinnut sanoa näin. Niin kurja syntinen minä olen - niin vastenmielinen ja inhottava, että olisin ansainnut että Vapahtajani heittäisi minut ulos..." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Eikö ole erikoista; jos me inhoamme ja pidämme jotakin, tai jotakuta, inhottavana ja  vastenmielisenä, emme silloin yleensä samalla rakasta sitä kohdetta! Minusta on käsittämätöntä ja aivan ylivertaista sellainen rakkaus. Siinä on todellinen rakkaus... Me saatamme kenties jotain hyvää keksiä jostain inhottavasta ja vastenmielisenä pitämästämmekin, (useimmiten kyllä emme), mutta Jeesus ei vain yritä etsiä meistä jotain hyvää, vaan Hän rakastaa.  Käsitätkö sinä sitä? Minun järkeeni se ei mahdu, että niin voi olla, että inhottavaa ja vastenmielistä rakastettaisiin oikeasti täydestä sydämestä, sielusta ja mielestä; eikä vain hiukan säälistä yritetä etsiä edes jotain hyvää sanottavaa.

Jeesuksessa on totuus

ja rakkaus samassa.

Hän pystyy myöntämään meidän todellisen tilamme,

- ja silti, siitä huolimatta, rakastamaan meitä.

Annetaan sen rakkauden lämmittää meitä tänään.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä;

 ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

 Joh. 14:6

Isä ja Poika rakastivat meitä niin paljon, että tehtiin suunnitelma, jolla synnin tahraamat ja sen vangitsemat voitiin vapauttaa. Jeesus tuli tänne ihmisen osaan. Yhden ihmisen, Aadamin, kautta tuli synti meidän kaikkien perinnöksi. Yhden Jeesuksen kautta, ihmiseksi tulleen Jumalan, kautta tuli iankaikkinen elämä kaikkien saataville.

"Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi." Room. 5:16

"Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myöskin kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa," 1. Kor. 15:21-22

Hedelmäpuu...

Ajattele hedelmäpuuta. Se ei ole sama asia, kuin muut puut. Hedelmäpuun on määrä tuottaa nimenomaan jotain hedelmää. Kaikki hoitokin tähtää sitten siihen. Ei ole hedelmäpuun päämäärä olla kaunis, vaan satoisa. Jossain muussa puussa voidaan pitää erilaisia oksia ihan kauneusarvojenkin takia, mutta ei hedelmäpuussa. Jos puutarhuri näkee hyvässä puussa oksia, joista ei ole hedelmää tulossa, hänen on leikattava ne pois. Kaikki tapahtuu vain sitä silmällä pitäen, että sato olisi runsaampi. Satoa siis on luvassa kuitenkin. Sille sadollekin on puussa aikansa, jonka puutarhuri kyllä tietää. Vasta-istutettuja puun taimia ja nuoria puita ei hoideta aivan samoin, kuin "aikuisia", jo satoa tuottavia. Jos puusta tippuu kuiva oksa itsestään, se päätyy samaan kasaan kuin puutarhurin pois leikkaamat. Oksa ei voi itse pitää yllä elämää itsessään, vaan puussa pysymällä se pysyy elossa, saati tuottaa sen hedelmänsä.

Itse en ole edes viherpeukalo, saati mikään puutarha-asioiden tuntija. Nämä "puutarhalliset" mietteet sai aikaan lukuvuorossa ollut teksti. Tässä siitä osa:

"Minä olen totinen viinipuu, ja minun isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa,

 joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää,

 hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa,

niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat.

Jos te pysyttte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni."

Joh. 15:1-8

 

Näitä kirjoitteli hän,

 joka ei sitä  hedelmää pysty itsessään havaitsemaan.

Mutta puutarhuri varmaan tekee kaikkensa, 

jotta sitä hedelmääkin voisi aikanaan tulla.

Ajattele puita ajatellessasi

nimenomaan hedelmäpuuta.

Ja mitä hyvän puutarhurin on sen kanssa tehtävä.

---

Löysin tämän jutun luonnoksista kesäkuulta.

Mahdoton tilanne?

 Meillä saattaa olla täällä monin tavoin mahdoton tilanne. Mutta meillä on myös Jumala, joka on kaikkien mahdottomuuksien yli oleva Herra. 

Me hädissämme kyselemme, kuinka tie tästä voisi mitenkään aueta, koska emme näe siihen minkäänlaisia mahdollisuuksia itseltämme löytyvän. Emmekä tiedä ketään muutakaan, joka voisi auttaa. 

Mutta meillä on Jumala. Hänelle mikään ei ole mahdotonta, vaikka se ihmiselle olisikin. Hän tietää aina keinon. Hänelle tie on aina auki. Ja Hän avaa sen kyllä meillekin. Tavalla tai toisella.

Hän on se, jota me odotimme meitä auttamaan:

"Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi." Jes. 25:9

 

---

Joku on joskus sanonut, että meillä on Jumala, joka on erikoistunut ihmeisiin. Ei meidän tarvitse ihmeitä tavoitella niiden itsensä vuoksi,  tai utelaiaisuuttamme, mutta Jumalalla on nekin keinot käytössä kyllä.

Köyhän Puolustaja

"Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka häntä tuomitsevat." Ps 109:31

Ajattele mikä tilanne. Köyhä häpeissään, nolona seisoo niiden edessä, joilla on ihan aihettakin häntä moittia ja tuomita. 

Mutta tilanne muuttuu äkkkiä: Rinnalle ilmaantuu joku toinen. Hämmästyneet katseet osuvat tähän tulijaan. Kuka Hän on? 

Hän sanoo: Minä olen se, joka lunastan tämän velallisen velat. Minä maksan kaikki. Hän on vapaa.

Joku ehkä vielä nikottelee, ja toinen sanoo, että tuon  velat ovat niin suuret, ettei niihin ihan pienet rahat riitä... Ja köyhä itsekin miettii sitä.

Mutta käy ilmi, että tässä seisoo köyhän puolella enemmän kuin heistä kukaan osasi odottaa. Hän on Kuningas itse! "Minun Herrani ja minun Jumalani!"  (Tuomaksen sanat Jeesukselle) Joh. 20:28

"Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä." Ps 109:30

Laupias ja armahtavainen

Jumalan sanotaan olevan "laupeudesta rikas". Ja että Hän osoittaa "laupeutta suuressa armossansa". Eräässä Jeesuksen vertauksessa oli laupias samarialainen. Hän tuli ja auttoi sitä pahasti haavoille lyötyä, vaikka kaikki muut menivät ohi. Tämä auttaja lupasi maksaa kaiken, mikä haavoittuneen hoitoon meni.

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa  - armosta te olette pelastetut -" Ef. 2:4-5

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:32

"Laupeudesta rikas" ja "suuressa armossansa". Niissa sanoissa on sellaista rikkautta ja armahtavaisuutta, joka tekee kaiken tarvittavan sen tarvitsevan eteen, jolla ei itsellä ole millä maksaa - ei nyt, eikä muulloinkaan. Jeesus maksoi jo meidän syntimme!

"Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa." Jes. 63:7

Jotain tarkoitusta varten...

"Jeesus esitti heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla, koskaan lannistumatta:

"Erääsä kaupungissa oli tuomari,

joka ei pelännyt Jumalaa

eikä hävennyt ihmisiä.

Siinä kaupungissa oli leskivaimo, 

joka vähän väliä tuli hänen luokseen pyytämään:

'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.

Pitkään aikaan tuomari ei siihen suostunut.

Mutta sitten hän sanoi mielessään:

'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa,

minä autan hänet oikeuteensa, 

ettei hän lopulta kävisi silmilleni'.

Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, 

jotka yötä päivää huutavat häntä avuksi, 

ja viivyttäisikö hän heiltä apuaan?

Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.

Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Luukas 18:1-8 JKR

Tästä Jeesuksen vertauksesta kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassa Levähtää vähän ajatuksia herättävästi. Hän sanoi, että kuinka ristiriitaiselta se tuntuu, että kun sanotaaan sielun rukoilevan aina  ja on väsymäisillään, yötä päivää apua huutaen,  mutta Jumalasta sanotaan, että hän ei viivytä apuaan, ja toimittaa oikeuden pian.  Ja sitten Wislöff sanoo:

 "Sellainen on Jumala. Hän palaa auttamisen halusta. Mutta toisinaan hänen täytyy  odottaa. Ehkäpä hän siitä kärsii enemmän kuin rukoileva sielu. Mutta ole varma siitä: niin pian, kuin hän voi, kun aika on tullut, kun odotusaika on opetttanut sinulle sen, mitä sinun tuli oppia, on hän toimittava sinulle oikeuden. Ei hän viivytä sinulta apuansa. Rakas sielu: rukoile äläkä väsy!"  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Minua puhutteli tämä tänään. Antoi ikäänkuin taas vähän virikettä siihen, että kannattaa rukoilla, vaikka mitään ei näyttäisi tapahtuvankaan.

Siunattua sunnuntaita sinulle!

Minun kysymykseni eräänä päivänä...

Onko sinua koskaan ahdistanut tämä jae: "...pankaamme mekin pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa." Hebr. 12:1

Tai tämä: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7


Minua on. Vaikka ei niitä  varmaan ole sitä varten kirjoitettu, vaan aivan päinvastoin rohkaisuksi. Mutta minä kysyin eräänä päivänä: "Millä se "temppu  tehdään"?   Siis se, että jätetään kaikki painava mielestä, ja synnit tietysti myös? Millä jätetään ne kaikki ahdistukset ja huolet? Rukouksella, sanotaan kyllä, Mutta entäs kun kaikki huolet ja painava on aina vaan, vaikka niitä on tuotu tiettäväksi, (kiitoksen kanssa on kyllä vähän niin ja näin) mutta kuitenkin; kun ei ole yli ymmärryksen käyvä rauha laskeutunut mieleen... "  ...
"Kuitenkin sanottiin, että monen ahdistuksen kautta... Miten voi olla samaan aikaan ahdistettu ja painoista vapaa?..." (Vihkoni oli saanut vastaanottaa tekstiä hieman enemänkin.)

Ahdistuneet kysymykseni tuntuivat silloin jäävän  vastausta vaille. Mutta nyt, olisiko vastausta kysymykseen näissä Paavalin sanoissa:

"Makedoniaan tultuammekaan mielemme ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja." 2. Kor. 7:5 JKR (Paavalia lohdutti sitten seuraavassa jakeessa mm. Tiituksen tulo)

"Tämä aarre on meillä kuitenkin saviastioissa, että tuo valtava voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, emme kuitenkaan umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, emme kuitenkaan hylättyjä, maahan heitettyjä, mutta emme tuhottuja." 2. Kor. 4:7-9 JKR

Me luulemme useinkin olevamme umpikujassa, mutta silloinkin Jumala näkee sen tulevan tien. Samoin koemme olevamme täysin neuvottomia ja hätäilemme sitä, koemme syyllisyyttäkin siitä, kun meillä ei tunnu löytyvän uskoa, ei luottamusta, mutta silloinkin Jumalalla on tiedossa ratkaisu ongelmaamme. Kaikissa näissä me emme ole sitä, mitä me tunnemme olevamme, vaan meillä on aina avoin tie edessämme, vaikka me emme sitä sillä hetkellä itse näe emmekä koe.

"Me osoittaudumme kaikessa Jumalan palvelijoiksi: paljossa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,"  2. Kor. 6:4  JKR (listahan jatkui vielä tuostakin)

Tuota  jaetta edeltävästä  jakeesta Raamatussa voi saada kuvan, että Paavali on onnistunut hyvin näissä kaikissa; että hän vain kehoittaisi katsomaan heihin esikuvana; tyyliin: tehkää samoin, jos vain suinkin pysytte.
Mutta siinä on kaiketi sekin puoli, että siitä kaikesta murheellisesta ja masentavastakin; kaikista koettelemuksistakin huolimatta, saamme osoittautua Jumalan palvelijoiksi, vaikka emme ehkä siltä näytä, emmekä itseämme onnistuneiksi siinä asemassa tunne. Saamme kuitenkin  käsittää sen asemamme.

JKR/Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

----

Tämmöisiä  pohdiskeluja kyseisten jakeitten perusteella.

"katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen..." Hebr. 12:2  Raamattu kansalle -käännös



 ---

Mielenkiintoista... Hebrealaiskirjeen 12 luvun 1. jakeella aloitettiin, joka tuntui vaativan enemmän, kun jaksamme kantaa. Mutta lopetimme sitä seuraavaan jakeeseen Hebr. 12:2,  joka kehoittaakin kiinnittämään katseen siihen, joka uskomme alkoi ja sen täydelliseksi tekee!

vrt. psalmi 113:7

Siunauttua, armorikasta päivää sinulle!

Seurakuntalainen/Yksin armosta/Kuuluuko evankeliumi minulle?
Lue juttu, niin huomaat, että se kuuluu epäonnistuneille...

Lohdullisia jakeita

"Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1. Joh. 3:19-20

"Minä käyn sinun edelläsi

ja tasoitan kukkulat

minä murran vaskiovet

ja rikon rautasalvat."

Jes. 45:2

Siunattua päivää sinulle!

Tämä matka

Louhikoita, riippusiltoja, pimeitä metsiä, pelottavia soita...  ja toisinaan vihreitä niittyjä, aurinkoa, lämpöä, raikasta vettä, lepoa.

"Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut."  (Sana Joosualle) Joos. 5:14

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." (Sana Jaakobista)  1. Moos. 32:31

Ylinnä oleva jae on mielestäni aina rohkaiseva. Mitä tulee toiseen jakeeseen; koen itseni ontuvaksi; ellei peräti rammaksi. Lienenkö ollut sitä jollain tavalla syntymästäni asti? Sainko jo alussa sellaiset "eväät ja matkavarusteet" että alituiseen kaipaisin jotain "parempia" tähän kotimatkalle. Mutta katsoitko Sinä minulle riittäviksi ne, jotka annoit? Kunpa vielä oppisin paremmin saamiani varusteita käyttämään. Välillä tuntuu, että sekin vähäinen taito on katoamassa, joka kenties joskus on ollut. Vai onko maasto vaikeutunut sellaiseksi, että sen takia kaikki tuntuu hankalalta?  Entä jos en selviä, vaan joudun perusteellisesti pulaan, tai ihan hukkaan?  Kai Sinä tulet varmasti hakemaan minutkin täältä, jos en osaa, tai jaksa annetussa ajassa (vrt.*) kotiin asti?   Ethän jätä minua. Hae Sinä minut armollisesti kotiin, jos en selviytyisikään kunnolla tästä matkasta.

Sinä lähetit Joosuan luokse sotajoukkosi päällikön, kun kuuma taistelu oli alkamassa. Anna apusi meillekin.

---
*Vrt. Norjalaisessa sarjassa Erämaan armoilla.  Lars Monsenille annettiin varusteet ja määränpää, jossa piti olla ajoissa. Jos ei ollut, haettiin hänet muilla keinoin. Helikopterilla hänet yleensä vietiin lähtöpaikkaansa, mistä matka alkoi. Yhteyttä pidettiin matkaan lähettäjien ja matkalaisen sekä reitin suunittelijoiden välillä silloin tällöin kysellen kuulumisia.

Yle Areena/Erämaan armoilla.

Tähän asti

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser* ja sanoi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut." 1. Sam. 7:12  *"Avunkivi"

Samuelin kiven laittamisesta tulee mieleen Jaakob, joka myös laittoi kiven merkiksi merkittävälle paikalle. Hänen nukkuessaan Jumala ilmestyi hänelle. Herättyään Jaakob tajusi jotain: "..."Herra on  totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt".  Ja vielä hän sanoi: "..."Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." 1. Moos. 28:16-17

Mekään emme usein tajua, että Jumala on siinä, missä mekin...

Tähän asti. Miksi ei sitten tästä eteenkinpäin Hän meitä auttaisi? Hän, joka lupasi olla kanssamme joka päivä! Jeesus itse sanoi: "..minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9

Kysymys

"Miksi minulle on tämmöinen risti annettu?"

Ja sen mielessäni sanottua, taidan saada samantien vastauksenkin... Jos sitä ei olisi, minusta tulisi omahyväinen. Pidät minua pienellä paikalla. Kiitos, että kuitenkin päivittäin nostat sen aina hetkeksi pois yltäni. Kuljethan ihan vierelläni. Siinä ihan vierellä ollessasi näet mikä minua painaa - ja miten se painaa. Tarpeen tullen nostat sen pois, jotta saan hengähtää. Toisinaan minä pyydän sitä, mutta tuntuu, ettei mitään tapahdu. Onko se silloin sitä, että tahdot kannustaa minua jatkamaan vielä hiukan sanoen: "Sinä jaksat vielä hetken. Kohta otan sen pois."

Minä ehdin ajatella: "Voisiko sen vaihtaa johonkin muuhun..." Ja tulen heti niihin mietteisiin, ettei taida kannattaa kysyä sellaista. Mistä tiedän, että joku muu muka tuntuisi paremmalta kannettavalta. Eiköhän ne ole kaikki painavan tuntuisia. Vaikka niissä painoeroja onkin. Nyt jo melkein hävettää, että omia pieniä painojani edes sanon ristiksi...


"Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9:23

---

(Olin kirjoittanut tämän jutun jo toukokuussa luonnoksiin.)

Hyvää tätä päivää

  sekä alkavaa viikonloppua sinulle!

Ei tarvitsisi arkana pälyillä

Niin, ei tarvitsi. Mutta silti teen sitä jatkuvasti. Milloin minkin syyn tähden. Vaikka hän tänäänkin Sanassaan vakuuttaa:

"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä  tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jes 41:10

Sitä ennen sanottiin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt." Jes. 41:9

Näitä puhuttiin Israelille; Aabrahamin siemenelle. Aabrahamin siemeniin lukeutuvat myös me pakanakansoihin kuuluvat, jotka Aabrahamin tavoin uskosta saamme lupauksen periä.

Voisitko nähdä...

Voisitko nähdä kaikenlaisten oksien takana
sen kirkkaan vesipisaran,
johon valo osuu?

Tänä aamuna katselin kirkasta, suorastaan värikästä vesipisaraa, joka loisti auringon valossa. Kamera ei suostunut siihen tarkentamaan, mutta yritin sitten vesiväreillä sitä vähän kuvata. Jospa sydän näkisi sen, mitä silmät ei kenties näe...

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps 36:10 KR-92

Päivästä päivään

Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. (sela)." Ps 68:20 KR-92

Välillä tuntuu ehkä, ettei kukaan kanna, vaan että itse joutuu kantamaan kaikki taakkansa. Mutta kaikki voima, mikä meillä on, on kuitenkin silloinkin saatu itseltään Herralta Jumalalta, meidän Isältämme!

"... Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?"  1 Kor. 4:7

"Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät  kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.  Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela." Ps 84:6-9

Uupuneelle, väsyneelle

Oletko sinäkin uupunut elämän hankaluuksiin? Väsymystä kahdella tantereella; uskonelämässä kuin maallisellakin. Minä koen sitä.

"...Taistelun kestäessä Daavid väsyi." 2. Sam. 21:15 JKR*

Daavidille oli käydä väsyneenä hullusti, mutta hänen lähellään ollut näki tilanteen ja tuli hänen avukseen.

Olin kirjoittanut joskus vuosia sitten erään hartauskirjani alalaitaan näin: "Herran omakin voi joskus taistelun tuoksinassa jäädä kentälle makaamaan, eikä pääse enää omin voimin ylös. Mutta silloin tulee Herra, ja nostaa uupuneen jaloilleen ja vahvistaa häntä."

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." Jer. 31:25 KR-92**

"Sinä vyötät minut voimalla sotaan..." 2. Sam. 22:40 KR -33/-38

 
---
*JKR Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

** Toiset käännökset eivät näy käyttävän veden juottamista kuvaavia sanoja tässä, mutta minua puhutteli tänään juuri se.  KR -33/-38 sanoo Jer. 31:25 kohdan näin: "Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen."  Monestihan sitä virvoittamiseen tarvitaan juuri vettä.

Odotetaan vain Herraa. Kyllä Hän tulee meidänkin luoksemme.

Meren poikki kuivaa myöten

"Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella."  2. Moos. 14:22

Meren poikki - kuivaa myöten, rupesikin puhuttelemaan minua.
Jumala teki ihmeen. Mutta sitä ennen sotajoukot, faaraon takaa-ajajat, olivat perässä. Myös vahva tuuli puhalsi koko yön... Ihmettä edelsi vaikeat, pelottavat hetket, jolloin mietittiin, kuinka tässä käy! Oli myös kylmä, ja pelottavaa sekin, kun pimeässä yössä oli tuuli niin kova, että meren aallotkin alkoivat väistyä, ja meren pohja tulla näkyviin.

Sitten heidän käskettiin lähteä liikkeelle. Minne? Sinne meren pohjalle, siihen kuiluun, jossa äsken vielä vesi velloi syvänä. Siihen kosteaan kuiluun, jota ympäröi pelottava vesimuuri, joka voisi milloin tahansa haudata heidät - ja jota nyt kutsuttiin tieksi. Siihen kuiluun, jossa näkyi hiekassa ja mudassa kaikenlaista outoa - ken sitä ehti näkemään. Ja vielä kiirekin oli. Koko ajan joku hoputti, että "pitäkää kiirettä", "ei saa jäädä paikalleen", "älkää kuhniko". Ja hermostuneet huusivat toisilleen: "Älkää te tuuppiko, tässä on muutenkin vaikeaa."

Mutta kaikissa vaikeissa ja pelottavissa hetkissä ja tunteissa oli kuitenkin päästy yli - kuivaa myöten. Tunteet tuli ja meni. Nyt oli kiitoksen paikka, kun oltiin saatu tulla yli.

Tänä aamuna

Luin ensin Levähtäkää vähän -kirjasta tekstiä, joka oli kirjoitettu psalmijakeesta 27:1. Etsin sitten itselleni luettavaksi koko psalmin 27. Minua puhutteli jae:

"Mutta minä totiseseti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa." Ps 27:13

Ja sen jatkona on: "Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa."
Ps 27:14

Daavid tuntuu puhuvan psalminsa alkupuolella elämänsä pelottavista asioista jotenkin reippaasti, ja kirjoittavan, kuinka Jumala häntä suojaa - jopa riemullisesti. Tosin jo ensijakeessa, hän ikäänkuin puhuu itselleen, että "ketä minä pelkään... ketä minä vapisen...". Mutta jakeesta 7 alkaen käy ilmi, että hän rukoilee tosissaan hätänsä keskellä, pelkojensa keskellä. Ja loppusanoikseen psalmissa tulevat nuo kaksi ylle kirjoitettua jaetta.

Vielä tuosta kohdasta; Herran hyvyydestä elävien maassa, tuli mieleen se tilanne, kun oltiin Lasaruksen haudan äärellä. Martta uskoi kuolleen veljensä Lasaruksen saavan osakseen Herran hyvyyttä taivaassa, mutta ei enää elävien maassa. Mutta sitä "Herran hyvyyttä elävien maassa" nimenomaan Jeesus kuitenkin sille sisarusparvelle antoi.

---
Ja tämä sitten lukuvuorossa muutoin olleesta:

"Kaikki ennen kirjoitettu on meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden 

ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." Room. 15:4 JKR*

(* Olen ennen käyttänyt käännöksestä "Jumalan kansan Pyhä Raamattu, lyhennettä JKPR, koska kirjan sivuilta en ollut löytänyt lyhennettä, mutta nyt huomasin kirjan takakannessa olevan painettuna tuon JKR merkinnän.)

Kaikki päivän hetket käytössä...

Olinpa muutama aamu sitten vihkooni kirjoittanut, kuinka aamut tuntuvat ankeilta. Sitä ajatellessa mieleeni tuli kuitenkin tällainen:

"... "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä?..." Joh. 11:9

Jeesuksen sanat.

Sitten olin jatkanut siihen vihkooni: "Niinpä. Ei tarvitsisi jumittaa siihen aamun hetkiin, vaan muistaa, että on monia muitakin hetkiä."

Se mitä nyt on, ei tarkoita, että koko päivä on samaa.

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa."

 Ps 69:33-34

Elpyköön siis meidänkin itsekunkin sydän.

jos se on nyt uupunut!

---

Välillä voi tuntea syyllisyyttä siitäkin, että valittaa jatkuvasti jostakin. Mutta jos ei Herralle saa kertoa pahaa oloaan, niin kelle sitten? Kuka sen paremmin ottaisi vastaan?  Hänelle "onneton uskoo asiansa."

"Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja  sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja." Ps 10:14

Kaiken tämän jälkeen

Ja kaiken tämän jälkeen

haavoittuneet

sotatantereelle jäljellejääneet

hoitavat toistensa haavoja

syyllisyyksiä ja sodan traumoja

vakuuttavat toisilleen

että armo riittää sittenkin

ja Jumala ei hylkää kuitenkaan

Kirjoitin tämän runon maaliskuussa. Se on korona-ajan runo. Oikeastaan jo sen jälkeiseenkin aikaan tähyilevä.  

Tänä aamuna oli Suomen Raamattuopiston päivän sanassa mielestäni sopiva teksti näihinkin ajatuksiin. Sen sanoma oli mm., että Jeesus oli monin tavoin puutteellisten seurassa kuin kotonaan. (Kyseinen teksti on siellä luettavissa vain tänään, muulloin jokin muu teksti.)

Riemullisia jakeita, lohduksi meille

"...Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." Jes, 35:10 sekä 51:11

Ehkä vielä ei olla ihan siinä, mutta jonain päivänä riemu ja ilo saavuttavat meidät! Silloin on murheen ja huokauksen väistyttävä.

Tuon ylläolevan jakeen löysin äsken, mutta aamulla oli esillä vähän samantapaista:

"Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti." Ps 84:3

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala." Ps 42:2

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa." Ps 69:33-34

Isähän siinä on, Isän käsi...

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

Kun aloin näitä tänä aamuna minua puhutelleita, rukouskirjasta löytämiäni, ja Raamatusta tarkistamiani jakeita vihkooni kirjoitttaa,  tuli siinä mieleen, että "aina näitä samoja." Niin, aina samoja, ajattelin vähän kyllästyneenä siihen, että minulla "pyörii aina sama levy", aina samat jakeet. Mutta eivätkö ne olekin kuin Isän käsi, se sama Isän käsi taas, ojennettuna minullekin, joka taas kitisen.

"Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä." 5 Moos. 32:13

Voit luoda uutta - kuten antaa kalliosta hunajaa ja öljyä kivestä! Se on ihmeellistä. Sinä teit silloin niin. Ja sinä voit tehdä tänäänkin jotain samanlaista. Kunpa osaisimme suostua sinun teihisi, mieluusti vielä valittamatta yhtenään. Miksi emme voisi, osaisi, ottaa sitä matkaa seikkailuna Isän kanssa. Kyllä Isä tietää minkälainen annos seikkailua on kellekin sopiva määrä. Mitä tänään? Älä anna minun liikaa pelätä. Kunpa saisin sellaista uteliaisuutta ja rohkeutta sinulta katsoa, mitä sinä kulloinkin järjestät!

Minähän peloissani jankutan sinulle, että "Tiedäthän sää, millainen minä olen...". Ja kuitenkin on niin, etten luotakaan siihen, että hän todella tietää - ja toimii, parhaakseni juuri sen tietonsa ja rakkautensa mukaan, joka hänelleä omaan lapseensa on, vaan minä ikäänkuin kinuan sitä, että saisin vain omassa rauhassani nyhjöttää. Mutta sinä näet, että ei pelkkä sellainen käy, ei ole minulle paras. Eikä kellekään.

"Mutta Jumala, joka masentunutta lohduttaa..." 2 Kor. 7:6

Rukouskirjasta: "Rakas masentunut sielu! Tänään tahtoo Herra tuoda sinulle runsaan lohdutuksensa. Hän ei nuhtele sinua siitä, että olet masentunut. Hän ymmärtää sinua. Hän on itse ollut ihminen ja tietää hyvin, että ihmiselämä ei aina ole helppoa. Jeesus tiesi kyllä itse, mitä masennus merkitsi." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän

Levollista päivää sinulle Isän kanssa!

Jotain pysyvää ja kestävää epävarmuuden ja kaaoksenkin keskellä

"Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus
olkoon kaikkien teidän kanssanne."  2 Kor. 13:13

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan,
Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28


Sateinen, harmaa aamu. Heti herättyä pohdin asumisasiaamme, johon kipeästi kaipaisimme jotain muutosta, joko tähän asuntoon tai sitten ihan toista paikkaa. Mietin mielessäni joitakin asioita, jotka muutosta kaipaisivat, ja totesin mielessäni: "Se tuntuisi hyvältä."

Mutta riittääkö se, että joku asia tuntuisi meistä hyvältä, tai kaikinpuolin järkevältäkin?  Ehkä siihen tarvitaan Jumalan puolelta painavammat syyt ja perustelut, kun Hän tekee päätöksiä meidän asioissamme. Hän osaa pitää kaikki monisyiset langat käsissään; ne, joista me emme ymmärrä mitään.

Mutta jos olisinkin kuin lapsi karkkikaupassa, enkä saisi juuri sitä, mitä sillä hetkellä toivon, on kuitenkin Hän. Kun omien mietteideni jälkeen löysin nuo ylläolevat jakeet rukouskirjasta, se tuntui hyvältä, lohdulliselta, että nuo ovat kuitenkin, vaikka minulta puuttuisi montaa muuta asiaa, joita toivon.

Siunausta, sitä Hänen läsnäoloaan
 sinun päivääsi tänäänkin!

-----

Psalmi 84 sopii todella hyvin tähän aiheeseen, ihan rukouksenakin.

Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun, johon etsin valmiiksi luettavaksi tuon psalmin.

"Jos" - ja "Kun".

"Jos* vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi,

jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota;
jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny,
eikä liekki sinua polta.
Sillä minä olen Herra,
sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, 
sinun vapahtajasi..." Jes 43:2-3

* "Jos" oli norjal. raamatunkäännöksen mukaan "Kun", kirjassa Levähtää vähän/Fredrik Wislöff.

Ajattelin, että en kirjoitaisi tänään mitään, vaikka vähän lueskelinkin. Kävin sitten vielä vilkaisemassa isännän pöydällä avoinna olevaa tuon saman Fredrikin Rukouskirjaakin. Siinä aukeamalla oli tuo sama jae. Siinä kirjassa ei ole päiväyksiä samalla tavoin koko vuodelle, on vain kolmelle kuukaudelle tekstit  aamuun ja iltaan. Tämä oli auki ihan muulta päivältä kuin minkään kuukauden 2. päivältä. Kun sitten luin sen, ja vilkaisin Wislöffin tekstiä vielä siitä alta, huomasin, että se oli se sama, josta isäntä minulle eilen pätkän luki.  (Johon minä silloin vähän työlääntyneenä ynähdin jotain, koska siinä puhuttiin kestämisestä. Se kuulosti korvaani tietysti siltä, että vielä on odotettava, vaikka siinä oli vapautuksen tulostakin).

Tuo kyseinen Raamatunpaikka ei ole suosikkini. Sitä ei oikeastaan tämmöinen minunlaiseni ihminen saa mielellään eteensä, koska siinä puhutaan pelottavista asioista. Kun silmät jää niihin kiinni, unohtuu helposti se, mikä olikaan jutun juju: että Herra itse on siinä mukana pitämässä koko ajan huolta ihan kädestä kiinni pitäen!

Rukouskirjan toisella sivulla oli puolestaan tämä jae:  "Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-24

Tuon voisi ajatella mielessään  siihen muotoon,  kuin Jumala sanoisi meille: Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, minä pidän sinua kiinni oikeasta kädestäsi. Minä talutan sinua neuvoni mukaan ja korjaan sinut viimein kunniaan.

Olin melko takuuvarmasti lukenut Levähtäkää vähän -kirjan tekstiä myös tasan 29 vuotta sitten; elokuun 2. päivä. Kirjan alkulehdelle olen merkinnyt: 2.8.91 perjantai. Lienen sinä päivänä kirjan ostanut ja luultavimmin  sitten lukenut myös sen päivän tekstin.