Ajatonta lohdutusta

Luin tänään Suomen Raamattuopiston säätiön päivän sanasta tekstin joka lohdutti minua ja tahtoi kääntää ajatuksiani omista huolenaiheistani avarampiin ja valoisampiin ympyröihin. Kyseinen teksti on Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa. Se on luettavissa alla olevasta linkistä tänään. 

https://sro.fi/paivan-sana/ 

Mutta koska se teksti on siinä vain tänään, kirjoitan sen myös tähän. 

"Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamne, kotiin Herran luo."  2. Kor. 5:8

"Maailman murheet vievät helposti mukanaan ja täyttävät ajatukset. Vääryydet vakavasti ottava tahtoo uupua kaiken alle. Miten säilyttää levollinen ja turvallinen mieli? Kristitty ei elä vain tätä elämää, vaan ennen kaikkea ikuista elämää. Jos laitamme toivomme maailmanparantamiseen ja elämän murheiden voittamiseen, ei toivo kanna kovin pitkälle. Tähtäimen onkin oltava tulevassa maailmassa, jossa kaikki vajaa ja epätäydellinen päättyy ja lopullinen oikeus toteutuu. Kun sydämessä on halu päästä taivaaseen ja mieli odottaa sitä jo iloiten, osaa suhtautua myös vajavuuksien maailmaan oikein odottamatta siltä liikoja. Silloin tekee vain oman osansa ja täyttää tehtävänsä asettamatta sille epärealistisia ja murskaavia tavoitteita. Kun tyytyy olemaan oman kokouksensa, mielikin säilyy turvallisena " Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma Oy 

Yllä oleva sopii hyvin monenlaisiin; monennköisiin ja -kokoisiin murheisiin ja huolenaiheisiin. 

Etu, jota emme ansainneet

Etu: syyttömäksi julistettu, Jumalan lähelle vedetty, Jumalan ystäviksi ja lapsiksi kutsuttu. Vihollisuudet  päättyneet. 

Nämä edut poimin Sana Elämään kommentaariraamatun* selityksestä jakeeseen Room. 5:2. 

Että meitä Jumalan  lapsiksi kutsutaan... on se kyllä ihmeellistä, ja suurta armoa ja rakkautta meitä kohtaan! Ja että olemme todellisesti; oikeasti ja virallisesti - Jumalan lapsia. Emme siis ole - niinkuin joskus täällä ajassa kenties on, jotenkin väheksytyssä ns. lapsipuolen asemassa. Ei niin, vaan täydellisesti rakastettuja olemme! Vaikka meistä itsestämme ei aina siltä tuntuisikaan. Se ei kuitenkaan asiaa muuksi muuta.

"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 

jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo."  Room.  5:1-2   

"Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?

Sillä jos Aabraham oli teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi". 

Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansioista, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;"  Room. 4:1-5

---,

* Mainittu kirjakin yksi ansaitsematon etu. Saimme sen, koska edellinen omistaja ei sitä enää tarvinnut ajan vaivoista päästyään. 

"Tuokaa hänet minun tyköni." - Se oli tiukka paikka

Poika oli tosi sairas. Isä oli valtavan huolissaan tästä ainoasta pojastaan. Jostain hänenkin korviinsa oli kantautunut vielä yksi toivoa herättävä uutinen: oli joku joka voisi parantaa hänen poikansa. Mitenkähän vaivalloista mahtoi olla tuon pojan tuominen paikan päälle. Tarvittiinkohan siinä apuvoimiakin kenties; emme tiedä sitä. Kuten emme pojan ikääkään. Mutta nyt oli isä poikansa kanssa tavannut Jeesuksen opetuslapset, jotka kuulemma myös olivat kykeneviä parantamaan. Mutta pettymys oli suuri: nämä eivät kyenneetkään tekemään mitään hänen poikansa hyväksi.

Sitten isä näki itse Jeesuksen tulevan paikalle ja halusi ehdottomasti saada esitettyä asiansa vielä hänelle. Hän saikin  sen tehtyä ja Jeesus käski tuoda pojan siihen hänen luoksensa. Mutta kun poika oli jo niin lähellä, että näki Jeesuksen, sai hän heti kohtauksen, joka oli pahaa katseltavaa. Jeesus kysyi, kuinka kauan tämä vaiva oli hänellä ollut. Lapsuudesta asti se oli pojassa ollut ja aiheuttanut paljon kärsimystä, sillä kohtauksen tullessa hän saattoi kaatua mihin tahansa.

Jeesus käski saastaisen hengen lähteä hänestä. Mutta sen lähtökin oli kauheaa katsottavaa. Näytti jopa siltä, että nyt poika kuoli. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti pojan ylös.

---

Tämä tapaus kerrotaan Markuksen toimesta; luku 9, jakeet 14-29

Mutta huomionarvoista on myös se, mistä Jeesus ja kaksi hänen kanssaan  matkassa ollutta tulivat, ja mitä heillä oli ollut sillä välin meneillään, kun muilla oli kiivas väittely meneillään vuoren juurella. Jeesus ja ne kaksi muuta olivat juuri olleet kirkastusvuorella! Ja niissä mietteissä he laskeutuivat alas vuoren juurelle, palaten taivaallisista  keskelle kaikkea raadollisuutta, ja meneillään olevaa väittelyä. Ja sitten Jeesukselle heti esitetään sairaustapaus, johon juuri hänen itsensä on käytävä käsiksi. Nyt vasta, tänään kertomusta lukiessani uudemmasta käännöksestä, tajusin kai ensi kertaa sen, miksi Jeesus niin kärsimättömän tuntuisesti puuskahtaa ääneen, että kuinka kauan hänen vielä täytyy olla epäuskoisen kansan keskuudessa... Korkeudesta maankamaralle - ja kaikkeen siihen, mitä se sisällään piti!

Ja sitten vielä tämä. Opetuslapset ihmettelivät, miksi he eivät nyt kyenneet tätä poikaa parantamaan? Jeesus osoitti vastauksellaan, että jotkut tapaukset vaativat enemmän... rukousta ja kenties jopa paastoa. 

Mutta samalla - pojan tuoneen isän heikko usko - sanatarkasti: epäusko,  ei ollut este pojan parantumiselle! Eikö se olekin rohkaisevaa meidän kannaltamme, jotka omia asioitamme tuomme Jeesuksen eteen...

Kuvassa eilisillan sateenkaari. "...kun ... kaari näkyy pilvissä, muistan minä liittoni..."  1. Moos. 9:12-16 

Jeesuksen läsnäolon siunaus sinun päivääsi!

---

Tästä kirjoituksesta oli  puolet "vanhaa", puolet "uutta". Alkuosa oli ollut kirjoitettuna jo kauan, mutta koska siitä tuntui puuttuvan jotain, se oli jäänyt luonnoksiin. Tänä aamuna päivän sanan tekstinä ollutta Markuksen kohtaa (Mark. 9:14-29) ja sitä v. -92 käännöksestä luettuna, juttu sai lisänsä.

"Mitä te muusta..."

"Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?" Luuk. 12:26 KR-92 

Ja mikä sitten olikaan se "vähäinen" asia siinä edellisessä jakeessa  - Jeesuksen sanomana?:

"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?" j. 25

Meidän mielestämme elämän pituuteen vaikuttaminen on mitä suurimmassa määrin iso asia. Mutta taivaallisesta näkökulmasta katsoen se näyttää toisenlaiselta, sillä siellähän tiedetään siitäkin kaikki yksityiskohdat ja asiaan vaikuttavat seikat. Saati sitten kaikesta muusta, jolla me alituiseen itseämme vaivaamme.  Niinkuin minäkin tänä aamuna. Minä esimerkiksi yhdestäkin asiasta ajattelin, etten voi tehdä sille mitään muuta ... kuin rukoilla. Havahduin omaan ajatukseeni, sillä siinähän oli se, että ikäänkuin kaikki muu touhu olisi ensisijaista ja rukous sitten kuin joku jämäpala vain... Eihän se niin pitäisi olla! Vaan rukous on se tärkein keino ja muut tulee perässä ja kenties rukouksen siivittämänä. 

Voi sentään, millaisia sitä ollaan... Pieniä, vielä puhumaan opettelevia lapsia vasta!

Jos oikein muistelemme, niin ei se isoveljemme Jeesus tainnut sanoa, että: muistakaa nyt vaan koko ajan pitää ne kaikki huolet mielessänne ja märehtiä ja murehtia niitä. Ja tietenkin vaivata itsenne äärirajoille, että saatte kaikki ongelmat pois... Päinvastoin! Hänhän kehotti olemaan huolehtimatta niin kovasti kaikesta, ja se oli senkin takia jo ihan, että Isähän siitä kaikesta jokatapauksessa pitää huolta. Mutta jotenkin me emme taida oikein uskoa sitä. Kun meillä on eriävät näkemykset mikä on tarpeen... 

Muukalainen...

"...mä muukalainen olen täällä maassa murheiden, on kotimaani tuolla, yllä tähtein pilvien..." soi mielessäni Lasse Heimosen laulamana.*

Muukalainen... 

"Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa." Joh. 15:19

"Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa." Ilm. 12:12 

---

*Laulu  kuului toissapäivänä autoradiosta Lasse Heimosen laulamana. En ollut aikoihin kuullut tuota laulua, mutta nyt se on soinut mielessäni yhtenään.

"...Kiitos Jeesus avusta tiellä..."

---

Osuipa "sattumalta" silmääni äsken tämä, YLE hartaita säveliä, hengellisen musiikin toivekonsertti, (siis kuunneltava, ei katsottava), ohjelma  suorana huomenna 9.5. alkaen klo 18.30 ja ohjelman jälkeen se on kuunneltavissa Areenan puolella 29 pv:n ajan. 

Mutta tässä siis on juuri mukana tuo mainitsemani Lasse Heimosen laulama vanha laulu myös!

https://areena.yle.fi/audio/1-62091724 

Sua sydän kaipaa...

Mielessäni alkoi soida: "... sua sydän kaipaa vieraakseen..."

Kaipaa kyllä, mutta ei vieraaksi, vaan olemaan aina. Hänen näkyvää ja tuntuvaa läsnäoloaan, hänen ilahduttavaa ja voimaannuttavaa vaikutustaan, joka antaisi hohtoa koko päivälle. Emme kaipaa häntä vieraaksi, vaan asumaan tänne, olemaan mukana kaikessa, neuvomaan ja auttamaan kaikissa puuhissamne. Että hän ottaisi näkyvämmän roolin; aseman kodissamme. Tulisi näkyväksi kaikessa olemisessamme. Sitä sydän kaipaa, eikä haluaisi tyytyä vain kirjeitä lukemaan. Tule, Herra, Jeesus!

Minunhan pitäisi kutsua sinut kotimme Herraksi! Mutta minua pelottaa. Tarkoitan; että maalliset "herrat" ovat monesti rakkaudettomia, ja "alaisiaan" kohtaan ymmärtämättömiä. Ja sellaisen kanssa ei haluta olla. Sinä olet Herra, epäilemättä, mutta hyvä sellainen. Mutta ehkä minun on omien mielikuvieni takia parempi kutsua sinua Isäksi, sillä sen sanan ymmärrän paremmin. Isällä on arvovaltaa ja rakkautta, ja hän tahtoo todellisesti olla lapsensa lähellä ja saatavilla. Samoin isoveli, joka on sinun kuvasi. Kiitos, että olet! 

"... Sana tuli lihaksi, ja asui keskellämme... näin minä uskon, totisesti uskon..." Takametsien miehet 

Sana "Herra", voi tuoda meille kielteisiä mielikuvia. Nykyäänhän ei edes niinkään herroitella, vaan käytetään monia muita sanoja; kuten: johtaja tai pomo. Yhtäkaikki, heillä on määräysvaltaa. Miten he sitä sitten käyttävätkin. On hyviä ja rakastettuja johtajia ja pomoja - ja isiä. Niistä ne mielikuvatkin helposti tulee, hyvistä tai huonoista, ja siltä väliltä. Mutta Jumala on todellinen Herra, Kuningas, Johtaja, Pomo, ja Isä! Ja Jeesus on hänen täydellinen kuvansa. Kuninkaalla on arvovaltaa ja voimaa monenlaiseen. Jumala, hyvä Kuningas ja Johtaja, käyttää sitä oikein ja isällisesti. Huonot johtajat ja valtiaat vain omien tarkoitusperiensä ajamiseen, välittättämättä valtansa alla olevista.

---

Tämä teksti on samalta päivältä kuin edellinenkin. Kuvat toissapäiväisiä. Jakeesta osan olin merkinnyt vihkoni kansipahviin.

"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi;

 älä arkana pälyile, 

sillä minä olen sinun Jumalasi:

minä vahvistan sinua, 

minä autan sinua, 

minä tuen sinua 

vanhurskauteni oikealla kädellä." 

Jes. 41:10 

Taitavan suunnitelman mukaan?

Minulla on paljon kysymyksiä... Mutta ei vastauksia niihin. Onko niihin olemassa vastaus? Siis Jumalan antama vastaus. En tiedä. Ehkä taivaassa saa täydelliset vastaukset - jos niitä nyt enää silloin kaipaakaan. Mutta täällä... Onko niin, että moniin - ehkä kaikkiin,  meidän pähkäilemiimme asioihin on kyllä vastaus olemassa, mutta se on meidän silmiltämme salattu. Se voi olla niin pitkän langan päässä ja kudottu niin monimutkaiseen kuvioon, että jos sen näkisimmekin, emme siltikään käsittäisi, miten se meidän juttu siihen liittyy. Jotta ymmärtäisimme, se "lanka" pitäisi olla näkyvillä ihan omana värinään, jotta voisimme havaita, missä kaikkialla se kulkee. Ja miten tärkeitä ne kaikki solmut ja sotkuisen näköiset kohdatkin siinä kuviossa on. Se pitkän "langan" juoksussa oleva asia voi olla hyvinkin kaukana.  Joku kylvi vuosisatoja sitten senkin siemenen, joka toi meille elämän. Emmekä me tiedä, mitkä kaikki asiat siinä alussa - ja pitkin matkaa, vaikeatkin kokemukset, piti elävänä omalta osaltaan sitä.  Emme näe sitä alkua, emmekä matkaa. Emmekä tiedä, miten meidän elämämme nyt vaikuttaa - kenties salatulla tavalla - muihin. Ja mihin asti...

Ja mielessäni alkoi soida nyt laulunpätkä; laulusta, jota ainakin Eija Merilä on joskus laulanut.

"...rakkahin Jeesus, miks viivyt sä vielä? Raskas on kulkuni maisella tiellä..."

---

Usein aamuisin tuolla ulkona kävellessäni lauleskelen jotain. Hengelliset laulut rohkaisee ja toimii rukouksena myös.

Siunausta sinun päivääsi!

Valaiskoon Jumala aurinkona sitä☀️ 

Merkityksellisempää kuin usein tajuammekaan

"Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on koko teidän elämänne..." 5. Moos. 32:47. KR-92 

"... Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä." Joh. 6:63 KR-92 

Luin nuo jakeet päivän sanasta* tänään. Ylempi sana oli Mooseksen. Alempi Jeesuksen. "Henki ja elämä" - se on paljon sanottu! Jeesuksessa meillä on henki ja elämä! Siinä sitä on elinvoimaa! Ei missään muussa...

---

* Minulla on käytössä viimevuotinen Päivän Tunnussana  -kirjanen.

Rauhanruhtinas!

"Suuri on hänen valtansa,

ja rauha on loputon..." 

Jes. 9:6 KR-92

"Tämän minä olen teille puhunut, 

että teillä olisi minussa rauha.

Maailmassa teillä on ahdistus;

mutta

olkaa turvallisella mielellä: 

minä olen voittanut

maailman." 

Joh. 16:31 (Jeesuksen sanat)

---

Maailma on jo voitettu - kuin keväinen lumi...

Mihinkä Jumala on meitä varustanut?

Odotellessani isäntää hänen ollessaan hammaslääkärillä löysin ajankulukseni mielenkiintoista kuunneltavaa: *

Kutsumushautomo/Elina Rautio/Kasva omaksi itseksesi, (kausi 1, jakso 7, osa 2/2).

https://youtu.be/73i8IYZWdgo

Siinä oli siitä, että miten Jumala on antanut meille jo syntymässä lahjoja, joita hän saattaa käyttää kutsuessaan meitä johonkin. Mielenkiintoista pohdintaa siitä, millainen merkitys juuri niillä luotaisilla lahjoillamme on, jota voimme itse myös omalta kohdaltamme pohtia; millaisia asioita tykkäämme tehdä ja millaisesta tekemisestä saamme voimaa - verrattuina siihen, mikä tuntuu voimia kuluttavalta... 

----

* Löysin sen itseasiassa Seurakuntalainen -sivuston yläpalkin mainoksesta. Mutta nämä ovat myös Radio Deillä kuunneltavissa:

https://deiplus.fi/ohjelmasarja/77

Nappasin tähän nyt vain kuvitukseksi v. 2003 tekemästäni taulusta ottamani kuvan.

Ei hylätty - vaan Jumalan isällisen rakkauden kohde ❤️

"...ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki!..." Room. 11:1 KR-92 

"Minä opetin Efraim kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta Efraim ei käsittänyt, että minä sitä hoidin." Hoos. 11:3 KR-92 

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan." Jes. Jes. 59:1  

--

Ja mielessäni alkoi soida pätkiä vanhasta hengellisestä laulusta: "...kulje luona sen, jonka voimien,  näet taistelussa uupuneen... sydän rakastaen... vahvista ystävää, vahvista ystävää..." ❤️

Keskittymistä

Elämä on kuin koiravaljakkoajon kovin kisa. Koskaan ei tiedä, mitä matkalla on. On painettava eteenpäin oli sää tai keli mikä hyvänsä. Välillä on pakolliset pysähdykset tarkastuspisteille. Niissä saa nukkua ja syödä. Niihin saa jättää väsyneet tai loukkaantuneet koirat. Mutta useimmiten levähdetään vain kuljettavan reitin varrella, yleensä ilman seuraa. Toisinaan iloitaan hyvältä tuntuvasta osuudesta. Mutta on osuuksia, joissa sattuu vaarallinen laskeutuminen alaspäin pimeän aikaan. Mielessä siintää voitto. Omat kuvitelmat kuitenkin karisevat matkan varrella. Saa olla kiitollinen, että pääsee perille.

Katselin sarjaa, jossa ajettiin koiravaljakolla maailman kovinta valjakkokisaa. Se oli Alaskassa; Iditarodin kisa. Pääset halutessasi katsomaan tästä:

  Yle Areena/Lars Monsenin koiravaljakko

Laitoin tämän tänne, koska siinä matkassa oli kuitenkin jotain puhuttelevaa.

---

Olin laittanut tämän luonnoksiin vuonna 2019. Mutta tuo ohjelma on yhä katsottavissa. 

Tässä vielä kuunneltavaksi vanha laulu; "Joka Herran tuntee...":

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6652

Virvoittavien vetten ääreen...

"Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut." Ps. 51:10 KR-92 

Ulota Jeesus virtasi meihin jäisiin asti!

"... Jumalan virta nyt kuohuu, armoa janooville. Sen mitä kansoilta puuttuu, virta tää tuo tullessaan. Virrat, virrat ne armon, autuutta lohtua tuo. Runsaammin suo niiden tulla, jokaisen lapsesi luo."  (Hengellisestä laulusta)

"Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa." Jes. 55:1

Yllättäviä lahjoja

Tänä aamuna oli jakeissa mm. tällaista:

"Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa.

Kirjoituksissa sanotaankin: - Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. 

Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen." Ef..4:6-12 KR-92

Noita jakeita lukiessa tulee mieleen... sekin - että saimme myös toisemme lahjoiksi... Aina emme tunnista saamiemme lahjojen hienouksia. Emme myöskään tunnista, millaisia lahjoja me itse olemme toisille. Enkä nyt tarkoita vain sellaista, että ollaan jossain näkyvässä seurakunnallisessa asemassa, vaan ihan tavallisina ihmisinä. Meihin kaikkiin on Jumala kuitenkin kätkenyt jonkin viestin itsestään, lahjan, josta joku toinen voi jollakin tavoin saada jotain. Siltikin, vaikka emme itse näkisi siitä yhtään mitään. Me olemme näkymättömän Jumalan kuvia*, ihmeitä ja yllätyksiä - toisillemme. Ihan  vain silläkin jo, että olemme olemassa!

"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen." 139:14 KR-92 

* "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän heidät loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 1. Moos. 1:27

Ja Jeesuksen sanottiin olevan esikoinen: "ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa." Kol. 1:15

Toiseen  blogiini myös lahja-asiaa kirjoitin, mutta erilaisen tekstin, eilen saaduista:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/yllatys-kaupan-kassalla.html

Jumalan palkkataulukoista...

Jumalan "palkkataulukoiden" perusteet ovat erilaiset kuin mihin olemme muutoin tottuneet. Mutta se on vain lohdullista. Se joka on kovasti  tehnyt työtä Jumalan elopelloilla, saa kyllä hyvän palkan. Mutta entäpä hän, joka kokee, ettei ole oikein saanut edes mahdollisuuksia mihinkään? Jumalallapa on kuitenkin sellainen "suurennuslasi", jolla Hän näkee paljon enemmän kuin me. Ja palkka tulee sen mukaisesti, mitä Jumala näkee. Ei sen mukaan, mitä itse luulemme.

"Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan.

Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille."

Matt. 10:41-42 KR-92

Ja viimeisen tunnin työntekijälle maksetaan sama, kuin kokopäiväisesti ahertaneille. Ja jos se aiheuttaa närää niissä koko päivän työskennelleissä, heiltä kysytään; että eikö heidän saamansa palkka ollutkin juuri se, josta sopimus tehtiin? (Matt. 20:1-16)

"Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin." Matt. 20:14

Kristuksen kirje

"On maailmassa Kristuksella kirje, sen kirjoituksen kaikki nähdä voi..." - soi mielessäni eilen vanhasta laulusta.* Löytyi myös maasta, tieltä, tuo  koivusta irronnut, kuin palanen jostain muinaisesta kääröstä, entisaikain "kirjepaperista". Teki oikeastaan mieli kirjoittaa tuohon jotain, mutta arvelin, että se voisi pilata tuon, ja niinpä jätin sen aikeen.

Room. 1:20

"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa," Room. 1:20

Ja seuraava jae puhuukin sitten siitä, miten ollaan tunnettu Jumala, mutta ei olla häntä Jumalana kunnioitettu ja kiitetty, vaan ollaan ajatuksiltamme turhistuneita ja ymmärtämätön sydämemme on pienentynyt... Armahda Jeesus meitä! Anna valosi valaista pimeytemme! Anna taivaallista näkökykyä meille, että sinun käsiesi jäljen tunnistaisimme!

---

* Vuonna 1980 Ristin Voitto julkaisi 11 laulua sisältävän vihkosen nimeltä: "Muista veljiäsi. Neuvostoliiton kristittyjen lauluja. Toimittanut Seppo J. Järvinen." Ne myös levytettiin: "Muista veljiäsi. Henkka ja ystävät." Sitä oli saatavana levyllä ja kasettina. Nämä tekivät kyseisen vihkosen laulut monille tutuiksi. Itsellenikin niistä puolet tuttuja, kuten esim. laulu nimeltä:

"Kristuksen kirje", josta jutun alussa  oli alkusanat. Suomalaiset sanat Tytti Träff. Muut minulle tutut olivat: 

"Matkalaulu: Olen matkalla vain laulan kulkiessain ..." 

"Joskus saan niin murhemielin tunnustaa mä lankesin..."

"Kun murhe on ja sydän itkee..."

"Herrani, mä katseen sinuhun nyt luon..."

"Muista veljiäsi: Kellastunut kuiva lehti...".

Meillä saattaa olla kyseinen kasetti jossain varastossa.

"Herra on minun paimeneni"

"Daavidin psalmi. 

Herra on minun paimeneni, 

ei minulta mitään puutu.

Hän vie minut vihreille niityille, 

hän johtaa minut vetten ääreen,

siellä saan levätä.

Hän virvoittaa minun sieluni, 

hän ohjaa minua oikeaa tietä

nimensä kunnian tähden.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa

en pelkäisi mitään pahaa,

sillä sinä olet minun kanssani.

Sinä suojelet minua kädelläsi,

johdatat paimensauvallasi.

Sinä katat minulle pöydän

vihollisteni silmien eteen.

Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,

ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut

kaikkina elämäni päivinä, 

ja minä saan asua Herran huoneessa 

päivieni loppuun asti." 

 

Psalmi 23 

KR-92 

"Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi, kaitse omaa laumaasi, joka asuu yksin keskellä metsää, kaukana hedelmätarhoistaan. Johda se Basanin ja Gileadin laitumille niin kuin entisinä aikoina. 

Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä, niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä. Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot, katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta. Kaikki mykistyvät, ja heidän korvansa menevät tukkoon. He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistaan, lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme. Sinua, Herra, he pelkäävät! 

Jumala, onko sinun vertaistasi! 

Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias. Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen. Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille, hyvyyttä Abrahamille. Tämän olet vannoen luvannut isillemme jo muinaisina aikoina." 

Miika 7:14-20 

KR-92

Jumalalle rakkaita...❤️

"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. ... Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia." Kol. 3:12,15 KR-92

"Sotkut sydämiksi"❤️ 

---

Heräsin apealla mielellä. Olin nähnyt jotain untakin ja kaikki ankea tuntui painavan päälle. Sen vuoksi kirjoitin vihkooni nuo jakeet. Sotkuisen käsialani tekemän virheen muutin sydämeksi.

Alkuun ajattelin, etten jaksa mitään lukeakaan. Mutta vähän  ajan päästä otin kuitenkin sen päivän sanan esiin, ja tuntui niin hyvältä lukea, että olemme Jumalalle rakkaita... ❤️ 

 

No olipas erikoista... ja rohkaisevaa☀️

Kirjoitin eilen itseäni varten muistutukseksi vihkooni sanat: Ei syytä hävetä evankeliumia! Ja tämän jälkeen jakeen: "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle." Room. 1:16  

No, koittipa sitten tämä aamu. En  ajatellut kirjoittaa mitään. Vähän tylsistyneenä rupesin  selaamaan nettiä. Tuli vastaani teksti, jonka halusin klikata auki. Se näkyi olevan saarna Lappeenrannan Sammonlahden seurakunnasta. Sitä lukiessani ällistyin, sillä siinähän oli se sama jae! Saarna puhui rohkeudesta ja sen lähteestä...

https://www.lappeenrannanseurakunnat.fi/tule-mukaan/ajatuksia-viikolle/ajatuksia-viikolle-helmikuu-2019-ja-vanhemmat-kirjoitukset/kuulkaa-miten-voitonhuuto-kajahtaa-herran-kasi-on-voimallinen-

"Pääsiäisaterian valmistelu"

Otsikko, joka oli Raamatun väliotsikkona vilahti silmääni pääsiäistekstien välissä,  kun ihan muuta etsin kesken sen miettimisen, että tänään olisi taas kauppapäivä ja kauppalappukin kirjoitettava, että tietää mitä kaupasta taas tuo.

Olivatkohan Jeesuksen seurassa kulkevat jo ehtineet miettiä sellaista kysymystä, että missä ihmeessä he pääsiäisen viettävät? Jeesus ei ole sanonut siitä vielä mitään... Mutta sitten:

"Sitten tuli se happamattoman leivän päivä, jolloin pääsiäislammas oli teurastettava. Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen kaupunkiin ja sanoi heille: "Menkää valmistamaan meille pääsiäisateria." He kysyivät: "Minne tahdot meidän valmistavan sen?" Hän sanoi: "Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee vesiruukkua kantava mies. Seuratkaa häntä. Menkää siihen taloon, johon hän menee, ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja  kysyy sinulta, missä on huone, jossa hän voi syödä pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa.' Isäntä osoittaa teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa on kaikki järjestettynä. Valmistakaa sinne ateria." He lähtivät matkaan, ja kaikki kävi niin kuin Jeesus oli heille sanonut. He valmistivat pääsiäisaterian." Luuk. 22:7-13 KR-92 "Pääsiäisaterian valmistelu"

No nyt meidänkin edessämme on hetket, jolloin meidän  pitää - kenen enemmän, kenen vähemmän - miettiä pääsiäisen viettoa, ruokaa ja muuta. 

Mutta jos, ja kun, monenlaiset puutteet saattavat valmisteluissa tuntua, eikö ole lohdullista luettavaa  jakeissa, jotka tänä aamuna oli luettavissa  päivän sanassa:

"Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun tai sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä oli tulossa ; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte  tämän maailman mukaisesti  ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellusuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä." Kol. 2:26-23 KR-92 "Todellisuus ja sen varjo"

"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. ...  

Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Gal. 5:1,13-14 KR-92 

Siunattua pääsiäisaikaa sinulle, ovatpa olosuhteesi millaiset tahansa!

"... kumosi... velkakirjan kaikkine määräyksineen..."

"Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.

Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.

Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, joka ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois.

Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.

Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi,

hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan."

Kol. 2:8-15 KR-92

Tänä aamun jae

"Kun kerran olette ottaneet  omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. 

Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana." Kol. 2:6-7  KR-92

Ja tämä tuntui sopivan jatkoksi, kun omat  "rakennustaidon"  puutteet tuntuvat:

"Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee." Ps. 94:18  -33/-38

"Täydelliset ovat hänen tekonsa...":)

Miksi pysyin poissa...

"....Minua pelotti, koska... siksi piilouduin." 1. Moos. 3:10 KR-92 

"Koska"-sanan jälkeen on tilaa omille selityksille. Mutta pelko on se sana, joka kattaa selitykseni. Käytännön esimerkki omasta elämästäni.  En ollut yli kahteen vuoteen ollut jumalanpalveluksessa seurakunnassamne. Emme ole muutoinkaan käyneet kuin hyvin harvakseltaan, mutta tämä on ollut oikein pohjanoteeraus. Mutta nyt päätimme mennä. Sillekin olisi selitystä, miksi päiväksi valikoitui juuri tämä. Mutta pääsyy sille, etten ollut  käynyt, oli juuri pelko. Sillekin selitykselle löytyy tietysti omat selityksensä.

Hieman huvittavaakin, ja ehkä rohkaisevaakin päivän aikomuksen kannalta, oli tuo jakeen osa, joka muiden luettujen jälkeen pilkisti suljetun kirjasen sisältä.☀️

Ihminen ei voi häätää kaikkia pelkojaan pois. Mutta voi rohkaistua silti jotenkin toimimaan. Yhdessä toisessa pikku kirjasessa*, on tällainen mieleeni jäänyt lainaus: "Te pelokkaat pyhät, rohkaistukaa taas". Se on William Cowperin runosta.

---

* Kirja: Sukupolvien toivo. Elämän tarkoituksen pohdintaa. Toim. Nick Page. Uusi Tie 2000. 

(Ehkäpä voisin tehdä joskus kirjasta oman juttunsa. Se on pieni, noin sentin paksuinen ja lyijykynän ✏️ korkuinen. Ja minulle oli hinnaltaan 0,50 euroa, kun sen kirpparilta joitakin kuukausia sitten ostin. Mutta siitä on tullut yksi esilläpidettävä suosikkini.)

---

Tässä myös toisen blogini tämänpäiväinen juttu. Se sai myös alkunsa saman, "väärän" päivän, toisesta jakeesta:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/tilivelvollisena.html

Kun luetaan sodan silmälasit päässä

Otsikkoon viitaten, kun nekin ajatukset mielessä on, tuovat ne oman lisänsä vähän kaikkeen. Niinkuin tänä aamuna lukemiini teksteihin. Lukemastani tuli siinä kohtaa ikäänkuin sieluni silmien eteen näkymä, sodan taistelutanner jälkineen taistelun jälkeen... mutta nyt olivat taistelut päättyneet. Oli tullut rauha, mutta sodan jäljet vielä näkyvät.

(Harmi, ettei ajatusta ja  mielikuvaa voi tulostaa... sillä nyt vähän myöhemmin, minun on vaikea saada sitä sanoiksi.)

Lukemani alkoi kuitenkin tästä:

"Kristuksen veressä meillä on lunastus, syntiemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä oli taivaassa ja maan päällä. Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt - hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti." Ef. 1:7-11

"Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle. Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat. Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan, kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa." Ps. 102:20-23

Ne mieleen tulleet sotatantereet. Rauha on tullut. Meidän puolestamme kuoltiin. Rauha on tullut, paha sai palkkansa - siis meidän, kun Jeesuksessa oli ristillä kaikki synti, mitä maailmassa on. Hänet tehtiin synniksi, niinhän sanotaan:

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21  

Häneen Jumala siirsi meidän syntimme; Häneen, Jeesukseen - puhtaaseen.

Lopullinen voitto on julistettu jo, vaikka vihollinen vielä yrittää saalista epätoivoisesti saada. Jeesuksen luokse voi kuitenkin jokaikinen halukas juosta turvaan.

Voitto tuli, kun Jeesus tehtiin synniksi ja tuomittiin siitä rangaistukseen meidän puolestamme!  Kaikki Jeesuksen luokse tulleet syylliset saavat huomata, että heidän syyllisyytensä on nostettu heidän harteiltaan pois! Rangaistus jo kärsittiin, Jeesuksen toimesta. ✝️  Ja aurinko nousi...☀️ 

Varjojen maahan lankeaa valo

"Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta.

Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, 

hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto."

Kol. 1:11-14 KR-92 

Hänen nimessään on voima!☀️

Niinkuin mielessäni tänä aamuna soineiden muutaman laulunsanan (Heinillä härkien -laulusta) mukaan: "...ristillä rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtain...", on meilläkin se aarre koko ajan vierellämme!

Jeesus sanoi ennen taivaaseen nousuaan: "... on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista." Luuk. 24:47 KR-92

Siis HÄNEN nimessään! Ei omaa nimeämme edes itsellemme, saati toisille... Sanasta parannus tulee ensimmäisenä mieleen oma parantelu. Mutta Jeesuksen nimessä ja hänen työnsä tähden meillä on täydellinen parannus ja syntien anteeksianto! Hän teki sen! Ja tarjoaa alati sitä meille... Mutta me emme muka oikein kehtaa ottaa sitä vastaan kun "oomme semmosii ja tämmösii", että kunhan ensin vähän saamme "siistittyy itteemme, ni sitten..." Voi meitä. Täydellinen armahdus ihan meille tarjolla, mutta me kursaillaan, että "enhän minä ny voi... Ei se mulle viä varmaan kuulu... ku en oo sitä tai tätä".  Kuuluu se! Kyllä Jeesus meille sitten oikeet tavat opettaa, ei siitä tartte olla huolissaan.

Siunattua päivää sulle☀️ 

"Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko  ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat." Malakia 4:2  

"Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella." Malakia *3:20 KR-92 

Parantuminen on ennenkaikkea meitä kaikkia vaivaavasta syntiinlankeemuksen vakavasta taudista. Jeesus kuitenkin kykenee parantamaan senkin. Ja tietysti sen ohessa paljon muutakin:)

---

*Tässä käännöksessä ei Malakialta ole neljää lukua, vaan vanhemman käännöksen luku 4 on yhdistetty kolmanteen. 

Kun saatana sai luvan... Mutta Jeesus oli rukoillut!

"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut, vahvista veljiäsi." Luuk. 22:31-32 KR-92 

Saatana sai luvan, jälleen tässä. (Taannoin luimme, että se sai luvan myös Jobin koettelemiseen.)*

Mutta Jeesus oli rukoillut! 

Usko joutui syvästi ravistelevaan koettelemukseen, mutta usko ei sammunut, juuri sen Jeesuksen esirukouksen tähden.

Meilläkin on sama esirukoilija. Muuten emme kestäisi omissa ahdingoissamme, niissä vähäisissäkään.

Kun Pietari oli joutunut omaan seulaansa, jäänyt kiinni siihen, halusi hän varmaan hetikohta palata takaisin Jeesuksen läheiseksi, mutta ei varmaan heti  kyennyt oikein uskomaan, että Jeesus hänestä enää välittäisi;  tuli hänelle varmaan jonain hetkenä lohdullisina ja rohkaisevina mieleen Jeesuksen sanat siitä, että Jeesus oli rukoillut hänen puolestaan.  Ja sekin,  että Jeesus mainitsi paluun mahdollisuuden.

Ja olipa Jeesus vielä puhunut veljien vahvistamisestakin. Sitä hän tuskin jaksoi synkimpinä hetkinä edes muistaa, mutta myöhemmin sekin varmaan tuli hänen mieleensä. Ja silloin hän vasta käsitti, kuinka sitä vahvistamista puolin ja toisin todella tarvittiin. 

Se kaikki oli ihme; armon ja anteeksiannon ihme, jonka ansioton sai.

(Olin kirjoittanut tämän tekstin vihkooni päivänä, jolloin isäni kuolemasta oli tullut kuluneeksi 28 vuotta.)

---

* Jobista tässä tekstissä, (jutun loppuosassa):

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/03/viela-heikkoudesta-ja-karsimyksesta.html

Se oli rohkeaa...

"Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista." Luuk. 23:52 KR-92 

Mennä nyt valloittajan puheille ja pyytää kuolemaantuomitun ruumista! Eikö siinä asettanut itsensäkin vaaraan; epäilyksen alaiseksi, että kuluu siihen samaan porukkaan! Ja niinhän hän itseasiassa kuuluikin, Jeesuksen seuraajiin, vaikka ei opetuslasten joukossa ollutkaan. 

Mutta hän oli osoittanut rohkeutensa jo siinä, että oli arvovaltaisena neuvoston jäsenenä uskaltanut olla eri mieltä, eikä ollut osallistunut siihen päätökseen, että Jeesukselle annetaan kuolemantuomio.  Se oli rohkeaa vastavirtaan uimista yleistä mielipidettä vastaan! Olihan jopa tavan kansa yllytetty vaatimaan sitä.

"Muuan neuvoston jäsen, Joosef ... ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa." Luuk. 23:50-51 KR-92

Ehkä Arimatian Joosefia  pelottikin. Mutta silti hän teki sen, minkä näki oikeaksi. Hän ei tiennyt, mitä hänen eri mieltä olemisistaan, ja tekemisistään, seuraisi, hänen oman kansansa taholta; hänen  "työtoveriensa" - eli neuvoston jäsenten taholta. Ja sitten oma lukunsa oli se valloittajiin kuuluvan  päämiehen, eli  roomalaisen maaherran,  eteen meneminen, ilman "virallista" valtuutusta. Hän oli kahden tulen välissä. 

Mitähän lienee Joosefille tapahtunut kaiken tämän jälkeen? Mutta ainakin hän sai suuresti iloita olemisestaan Jeesuksen joukoissa sinä hetkenä, kun hänelle valkeni se, että JEESUS OLI NOUSSUT YLÖS!

---

Sehän oli Joosefin itselleen hakkauttama hauta. Haudattiinkohan hänet siihen sitten joskus? 

Piirsin jutun kirjoittamisen jälkeen pienen kuvankin siitä, mitä haudan luona tapahtuu. Se on nähtävissä tästä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/aamun-piirros.html

Mieleen tullut ajatus, jota luulin jakeeksi

"Puhdistakaa mielenne totuuden kirkkauteen."*

 

Tuollainen tuli mieleeni ja ryhdyin etsimään jaetta. En löytänyt. Mutta totuudesta kyllä puhutaan Raamatussa paljon, ja tuo ajatus varmaan, että totuuden tulisi olla kirkkaana mielessämme,  sisältyy silti niihin jakeisiin, joita Raamatussa on totuudesta kirjoitettu, vaikkakaan ei noin sanoin. 

* Muistuttaa hieman tätä jaetta: "Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä," 1. Piet. 1:22 

Kirkas, kuulas, selkeä - Totuus! Jeesus sanoi olevansa: tie, totuus, ja elämä. Elämä, jota ilman me emme voi elää. Tie, jota ilman emme voi kulkea. Ja Totuus, jota emme pysty itse pitämään. Me hairahdumme hyvistä aikomuksistamme huolimatta kaikenlaiseen. Tulkoon Totuus Jeesuksessa meihin! Asettukoon asumaan sydämemme sisimpään ja puhukoon meille totuutta siitä, millaisia todella olemme. Siivotkoon Totuus sydämemme kaikesta pahasta, antakoon anteeksi syntimme. Antakoon Pyhän Henkensä puolustajaksemme pahaa vastaan. 

Enme omin sanoin, syin, tai kätten teoin, voi itseämme puhdistaa. Mutta voimme tuoda Jeesuksen katseen eteen itsemme, pyytää häntä tarkastamaan meidät ja puhdistamaan ja korjaamaan sen, mikä on väärin. Mielellään Hän sen tekee. Ei jätä meitä yksin vaikka kuinka likaisia olisimme. Hän puhdistaa, hänellä ainoastaan on siihen voima, valta ja kunnia. Häneltä yksin saamme "kirkkaat ikkunat" - puhtaan sydämen. 

Meidän on hyvä muistaa ristin ryöväri, joka pyysi Jeesusta vain muistamaan itseään! Tai publikaani, joka rukous oli, että hänelle oltaisiin armollisia... Jeesus on! Ja Jeesus muistaa! 

"Hänen tekojansa"

"Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä." Joh. 9:4  (Jeesuksen sanoja)

Jakeen alkupuolikas oli tänä aamuna luettavissa senäkalenterista. Se tuntui jotenkin rohkaisevalta, että kuitenkin kaikenlaisissa, epätoivotuissakin olosuhteissa ja loppuun asti; "niin kauan kuin päivä on" saadaan omalla paikallamme olla tehtävissämme. Mitä se sitten kenelläkin on,  näkyvää tai toisten silmiin näkymätöntä, mutta kuitenkin "hänen tekojansa".

Sittenpä menimme asioille. Oli ruokakauppaa ja vähän muuta. Ei kovin kummoista pitänyt olla, mutta minun vaatimattomat suunnitelmani eivät kuitenkaan pitäneet ja se hermostutti minua. Kun sitten eräänä hetkenä olin autossa yksin toisia odottaessani, olin apealla ja pettyneellä mielellä. Kaipasin jotain lohdullista - ja löysin tekstin, joka heti alkusanoissaan tuntui puhuvan minun sydämelleni. Tällaisenakin saan olla Jumalalle rakas - ja niin sinäkin! 

https://mikatuovinen.net/sana-heikolle-kristitylle/