Hän vahvistaa ja hän tukee

 "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." Fil. 4:13

"...Herra tuli minun  tuekseni." 2. Sam. 22:19, Ps. 18:19

Monesti ei siltä tunnu, että olisi tultu tueksi, kun vaikeudet hyökkäävät mieleen. Mutta annapa olla, kohta voikin huomata, että onpa sittenkin. Voi olla, että tilanteet on samat, ja asiat, mutta huomaakin että voi ottaa kuitenkin rauhallisemmin. Kaikella on aikansa. Ja silloin kun on aika, tulee Herra tuekseni.

Vihreille niityille - ja varjeltuna "kaikesta pahasta"

"Hän varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi." Ps 121:7  Se on tärkein varjeltava. Mutta muitakaan  ei ole unohdettu.

"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." Ps 23:2-3

Lupaus siitä, että viedään vihreille niityille ja virkistävien vesien ääreen, tuntuu ihanalta, kun sen kuulee jonkun suusta, jonka tietää luotettavaksi ja pystyväksi pitämään sen, minkä lupasi. Ja johtamaan juuri sinne mihin pitääkin. Synkillä metsätaipaleilla, sateissa, tuiskussa, kylmässä, koleikkoisilla teillä, tarvitsee juuri sellaista vakuutusta, että lämpöön, valoon, vihreyteen, raikkaiden vesien ääreen ollaan kuitenkin koko ajan menossa. Siltikin, vaikka tie näyttää nyt tältä. Ajattele mitä luvattiin, ja mitä olet saava!

"...monen ahdistuksen kautta..." Apt. 14:22

Monen ahdistuksen kautta meille opetetaan jotain tärkeää. Ilman niitä jäisi moni opetus, lohdutus, rohkaisu saamatta.  "Ahdistuksessani minä huusin Herraa..." Ps 118:5, (Joona 2:3, Ps 18:7)

"Ahdistuksessani minä huusin Herraa..." "...ja hän vastasi minulle..."  "...hän kuuli minun ääneni  temppelistänsä..." 

Kuvan nimi: "Tuonne mennään!" Piirretty tämän jutun ajatuksiin.

Minua itseäni rohkaisi nuo jakeet tänään ankeiden ajatusten mieleen pyrkiessä.

Minkä Jumala on luvannut, sen Hän kykenee myös toteuttamaan!

"mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle." Room. 4:20

"Mutta"; se sana osoittaa, että oli jotain, joka hyvinkin saattaisi saada  epäuskossa epäilemään; että oli jotain, joka tuntui aivan mahdottomalta.  "Vaan"; siitä huolimatta kyseinen henkilö "vahvistui uskossa", ja antoi "kunnian Jumalalle." Antoi siis hallintavallan, ja luottamuksensa sille, jolle ne kuuluvat; jolla on kaikki valta. Jakeessa puhuttiin Aabrahamista. Mutta samalla tavoin mahdottomuuksien edessä oli vaikkapa Nooa: kuivalle maalle piti rakentaa suunnaton alus, koska tulisi vedenpaisumus; suunnaton tulva, joka tulisi peittämään alleen aivan kaiken maan päällä. Mutta Jumalan lupausta ei hänkään epäuskossa epäillyt, vaan ryhtyi toimiin Jumalan  ohjeiden mukaan.

 

Tuosta ylinnä olevasta jakeesta kirjoitti Martti Simojoki tähän nykyiseen aikaankin hyvin sopivasti Päivän Sana -kirjassaan mm. näin: "Usko ei merkitse sitä, että ummistettaisiin silmät elämän ankaruudelle... että tähän aikaan kuuluvat, ahdistusta ja kärsimystä tuottavat tosiasiat jotenkin sivuutettaisiin vähäarvoisina,  merkityksettöminä asioina". Ja Simojoki jatkaa: "Aabraham katsoi tosiasioita suoraan silmiin, mutta samalla hän piti kiinni Jumalan lupauksista..." Vaikka mahdottomalta näytti. "Elämä on otettava sellaisena, kuin se  on. Mutta Jumalan lupauksista on pidettävä kiinni, näytti miltä näytti..."  Päivän Sana/Martti Simojoki/1985/ Kirjapaja

Ja nimenomaan Jumalan lupauksista. Omat "lupauksemme" ja päätöksemme ovatkin sitten ihan eri juttu. Nekin on jätettävä Jumalan päätösvallan ja viisauden alle.

Sen Jumala teki! Se on lohdullista.

Luin aamulla jakeita mm. Hebrealaiskirjeestä, joka on viime aikoina tuntunut rohkaisevalta ja lohdulliselta luettavalta useammankin kerran. Nyt luin  luvuista 7 ja 8. Ja nyt poimin sieltä mm. tämän: "mutta tällä on katomaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:24-25

Luin myös jakeen rukouskirjasta, jossa ollut jae 3, oli osa tätä: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista, Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen." Room. 8:1-4

No sitten katsoin vielä EVL:n päivän sanan. Se oli tämä: "Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." Jes. 12:3 KR-92

Jännästi löydetyt sananpaikat omalla tavallaan osoittivat samaan suuntaan: Jeesukseen ja hänen täytettyyn työhönsä! Siitä saa iloita, siitä pitää kiinni, siitä ammentaa!

---

Siellä Evl:n päivän sanassa oli myös Raamattua viikonpäiville osassa, Päivän psalmina Ps. 21:2-8, 14 ja Aamurukouksen kohdalla Room. 6:3-5 ja Ps. 5:2-9, 12-13.  

Siellähän on rukoustekstejä Raamatusta päivän eri hetkiin.

Tässä linkki Evl:n päivän sanaan: https://evl.fi/paivansana 

Jumala loi meidät kuvakseen!

 "Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme... Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 1. Moos. 1:26-27 JKR

Luotiin mieheksi ja naiseksi. Ja myös tunteviksi olennoiksi. Jumalakin tuntee erilaisia tunteita, eivät ne ole hänelle vieras asia. Tässä ihan alusta yksi esimerkki siitä, että hän tuntee tunteet kyllä: 

"Niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessään. Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka olen luonut, sillä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut, sillä minä kadun tehneeni ne." 1. Moos. 6:6-7

Ilmankos ihminenkin on tunteva olento, sillä Jumalan kuvaksihan hänet luotiin alunalkaen. Syntiinlankeemus rikkoi jo sitä täydellistä kuvaa  ensin, ja sittemmin kaikenlaista rikkoutumista tuli lisää niin paljon, että Jumala päätti hävittää luomansa olennot. Mutta hän rakasti kuitenkin luomaansa niin paljon, että säästi yhden perheen, Nooan perheen. Sekä kaikista eläimistä myös joka lajista pariskunnat, jotta luotujen elämä jatkuisi maan päällä. Jumala myös teki Nooan kanssa liiton, kun oli alkanut uusi kausi elämässä maapallolla näiden pelastuneiden kanssa. 

Ja lopulta tuli Jeesus, joka lähetettynä tänne vartavasten, tuli pelastamaan meidät pilallemenneet. Jumala rakastaa ihmistä, ja tahtoo tehdä rikotun vielä täysin eheäksi.

Kaikkina elämän päivinä...

"Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elänäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." Ps. 23:6 KR-92

Tuosta jakeesta kirjoitti Juha Vähäsarja kirjassaan Joka päivä lupaus kantaa: "Me emme ainoastaan elä Jumalan kaikkinäkevän katseen alla ja hänen johdatuksessaan. Ei, vaan meidät on ympäröity kokonaan hänen rakastavalla läsnäolollaan. Hyvyys ja rakkaus suorastaan täyttävät runsaudellaan koko olemisemme ja elämisemme kaikkina elämämme päivinä. Herran huoneessa me asumme, kohtaamme me sitten iloa tai surua, onnen tai onnettomuuden. Herran huoneessa otamme vastaan elämän riemun ja sen kipeät iskut. Herran huoneessa sairastamme kaikki sairautemme ja suremme kaikki surumme. Herran huoneesta löytyvät toiset hänen lapsensa ja yhteinen ehtoollispöytä. Sieltä löytyvät hänen jatkuva läsnäolonsa ja loppumaton rakkautensa. Onnellinen se, joka vaeltaa Herran omana Herran huoneessa. Päiviensä loppuun saakka onnellinen." Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/Perussanoma

----

Minusta tuo oli lohdullista tekstiä. Tuo ajatus Jumalan meitä ympäröivästä rakkaudesta toi minulle  ikäänkuin mielikuvan vaikkapa sumusta ympärillämme, tai tuulesta, tai valosta... samaan tapaan kuin ne ympäröivät meitä,  Jumala on kaikkialla ympärillämme; ilma jota hengitämme. Tekstissä oli puhe myös Herran huoneesta. Sillä saattoi olla kahtalainen merkitys; paikka, jossa kokoonmme seurakuntana yhteen, olkoon se sitten kirkko, rukoushuone, tai muu kokoontumistila, jossa yhdessä kuitenkin ollaan Herran edessä, Herran huoneessa. Mutta vaikka emme pääsisi sellaisiin yhteisiin kokoontumisiin toisten kanssa, lohdullinen ajatus on se, että olemme silti Herran huoneessa ja hänen hoidossaan.

  "Kaikkina elämämme päivinä..."

Valosta, ja moitteesta

"...pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valo", ja valo tuli." 1. Moos. 1:2-3 JKR 

Me tarvitsemme jatkuvasti valoa. Emme voi elää ilman sitä.

Huomasin erääänä päivänä, että moitin itseäni yhtenään mielessäni. Syytäkin varmaan löytyy, mutta mitä se hyödyttää? Jumalalla oli, ja on, valta siihen. "Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton... ja tämä on se liitto... Minä panen lakini heidän mieleensä ja kirjoitan ne heidän sydämeensä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani... Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." Hebr. 8:8-12 JKR

Tuli uusi liitto, anteeksiantamuksen liitto, jonka Jumala itse pitää voimassa! Kun näin on, niin enkö voisi olla itsekin armollinen itselleni; anteeksiantavainen, koska Jumalakin on? Jumala kyllä näkee yhtä hyvin, ja paremmin kuin me, missä ja miten paljon sitä moitteen sijaa meistä löytyisi... Mutta Hän  antaakin anteeksi: "enkä enää muista heidän syntejänsä."

Hänhän antoi Poikansa Jeesuksen meidän syntiemme; kaikkien vääryyksiemme, sovitukseksi. Velat on maksettu. Emmekö siis jo iloitsisi siitä! Puhkea mieleni jo kiittämään siitä, että ne kahleet on jo auottu, vaikka niiden painon vielä käsissäni ja jaloissani tuntisin, tai näkisin silmissäni sellin pimeyden. Valo tuli jo, vapaus tuli jo!

Lahjoja voi toivoa! - Ja Hengen lahjojakin jopa pyytää!

"Samoin te, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti." 1. Kor. 14:12

Näistä hengellisistä lahjoista puhutaan erityisesti Paavalin Korinttilaiskirjeissä; varsinkin näissä kohdissa: 1. Kor. 12:1-11 ja 1. Kor. 14:1-25. (Linkit näihin myös jutun lopussa)

"Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä..." Näin alkaa Korittilaiskirjeen 12. luku, jossa Paavali kertoo mitä lahjoja on.

Nykyään tavoitellaan monenlaista, mutta ovatko nämä Jumalan antamien lahjojen toivomiset jääneet muiden jalkoihin? Eivät ne olleet vain joillekin alkuaikojen seurakunnille tarkoitettuja, vaan yhtähyvin meidänkin aikaamme. Onko siinä, ettemme niitä tavoittele, kyse siitä, että on tullut ylilyöntejä näissä, ja vääriä korostuksia?  Miten lie, mutta niitä kuitenkin Paavali kehoitti saamaan,  vieläpä runsaasti:)

Halauan korostaa vielä sitä, että ne OVAT LAHJOJA. Eivät siis mitään ansiosta saatuja. Niitä jaetaan ansiottomille, kuten pelastuksen lahjakin on ansiottomille annettu lahja. Eli, sinäkin voit rohkeasti pyytää itsellesi lahjaa! Ja jos joudut odottamaan sen saamista, niin usko siihen, että sinä kuitenkin voit Herran lahjoja saada, sillä olethan hänen omansa sinäkin, ja siis yhtä mahdollinen saamaan, kuin joku toinenkin.

 "Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:11 

Lahjoja ei pitäisi käyttää minään "hyvän uskovaisuuden" mittarina. Sellaisiksi niitä ei ole tarkoitettu, ja sellaisia ne eivät ole. Jos olisivat, silloinhan ne eivät olisi LAHJOJA. Me vain menemme helposti siihen harhaan, että rupeamme ajattelemaan niistä jotain sellaista, jota ne eivät ole.

"Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin profetoivan..." 1. Kor. 14:5

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, niin minä olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen." 1. Kor. 13:1

"Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa." 1. Kor. 14:1

---

Mistä mahdoin saada päähäni tänä aamuna tämän aiheen? Luultavasti vaikutusta on kirjalla, jota olen lukenut. Kirja on nimeltään: "Sanoin.Teoin. Ihmein. Hengen voimassa." Se on Päivän kustantama ja kirjoittanut Jonas Ahlsved.

Kirjassa on tällainenkin väliotsikko: "Jotakin Korinttia varten vai kaikille?" 

---

Tästäkin pääset lukemaan jakeita, joissa lahjoista kerrotaan: (Linkit ovat Koivuniemen Raamattuhakuun)

1. Kor. 12:1-11

1. Kor. 14:1-25

Siunattua,

  "lahjakasta" vuotta sinulle:)

Rohkaisua - ja kehoitusta syömään...

"Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa." Apt. 27:35-36

Siinä oltiin totisesti rohkaisun tarpeessa. Eräs sillä matkalla ollut kirjoitti: "Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo."

Oltiin oltu jo kauan syömättäkin. En osaa sanoa selittää, minkätähden, sillä ruokaa heillä yhä näytti olevan. Oliko matkan rasitus niin kova, ettei heillä ollut ruokahaluakaan enää, kukaties niin?

Mutta sitten nousi yksi mies puhumaan toisille rohkaisun sanoja: "Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; silllä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu."

Mitä liikkui miesten mielessä tämän kuultuansa? Laskeutuiko syvä hiljaisuus laivaan myrskyn keskellä, kun kaikki miettivät juuri kuulemaansa, ja sitä, mitä se heille merkitsisi?

Mutta myrsky jatkui vielä...

Mutta eräänä aamuna, "Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä etttekä ole mitään ravintoa ottaneet.

Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava."

Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa."

Ja heitä oli laivassa 276 henkeä. Kaikki pelastuivat, vaikka laiva hajosi, eivätkä kaikki osanneet uida maihin, vaan pelastuivat saarelle mikä milläkin laudankappaleella. 

---

Apostolien teot luku 27

Pelokas ihminen

Minä olen ihminen, joka pelkää vähän kaikkea, lähes alituiseen. Miten minä oppisin oikeanlaista rohkeutta ja luottamusta? Elämä tuo jatkuvasti eteen kaikenlaista sellaista, jota en pysty hallitsemaan. Ja tunteet juoksevat kaiken keskellä, kuin karkuun päässeet lehmät. Millä saisin ne takaisin siihen luottamuksen ja levon aitaukseen?

Jeesus on se, joka meitä hoitaa. Ja hänhän lupasi olla kanssamme joka päivä. Jokapäiväistä hoitoa me todella tarvitsemmekin häneltä! Muuten emme selviä. Selviö on siis se, että hän sitä myös antaa, sillä onhan hän Hyvä Paimen. (Ja hyvä karjanhoitaja). Hyvä Paimen tekee kaiken hoidettaviensa eteen, että hoidettavat voisivat mahdollisimman hyvin. 

Se hoito ei tarkoita alituista aurinkoisella laitumella lepäämistä vihreää ruohoa rouskutellen. Välillä ollaan navetassa kytkyissä ruokasysteemit turvan edessä. Mutta se, että ollaan kiinni tilanteissa, jotka eivät meitä kenties niin miellytä, ei tarkoita sitä, että hyvä ja huolellinen hoito olisi loppunut. Se tarkoittaa sitä, että sitä on!

---

Minulle tuli myös mieleen se sana, jonka Jeesus sanoi Pietarille järven rannalla: "... Kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."  Joh. 21:18. Pietarille se tarkoitti tiettyä asiaa. Kun me ikäännymme, se voi tarkoittaa meillekin erinäisiä asioita, joita emme tahdo, mutta joihin on suostuttava. Mutta se ei silti tarkoita sitä, että meitä olisi lakattu hoitamasta. Hoito jatkuu kotiin asti.

Saadaan elää tämä päivä ensin, ja antaa huomisen tulla, kun on sen aika. Raamatun viimeinen sana on tämä; Ilmestyskirja loppuu tähän; Ilm. 22:21, sanaan:

"Herran Jeesuksen armo 

olkoon kaikkien kanssa.

 Amen."

 

Daavidin psalmista Daavidin päivänä...

"Herää, sydämeni..." Ps 57:9 KR-92

Jokin päivä sitten minuun vetosi tuo "Herää sydämeni...".  Tämän psalmin alussa kuitenkin Daavidkin pyytää Herraa armahtamaan häntä... "kunnes myrsky on ohitse". Hänen kirjoituksensa alkoi siis avunpyynnöllä hädässä. Mutta jotain tapahtuu, kai ainakin Daavidin sydämessä, koska jonkin hetken päästä hän on kirjoittanut, että hänen mielensä on levollinen ja hän tahtookin laulaa ja soittaa. Mutta kaipaako hänen sydämensä vielä herättämistä? Eikö se ollutkaan ihan vielä valmis ylistykseen ja kiitokseen? Mutta kohta on!

"Jumala, sydämeni on levollinen,

mieleni on tyyni.

Minä tahdon laulaa ja soittaa!

Herää, sydämeni,

herää harppu, helky lyyra,

minä tahdon herättää aamuruskon!"

Psalmi 57:8-9 KR-92

 

"Minä ylistän sinua kansojen keskellä,

minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.

Sinun armosi ulottuu taivaisiin, 

sinun uskollisuutesi ylös pilviin.

Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten,

kirkkautesi yli kaiken maan."

Psalmi 57:10-12

Meidänkin kiitosmielemme taitaa useinkin tarvita sitä herättelyä...  kuin kohmeisen lämmittelyä, ennenkuin se pääsee vauhtiin.

Siunausta sinulle!

Eivät hekään tainneet käsittää...

Elisabet ja Maria. Johanneksen ja Jeesuksen äidit. Eivät hekään tainneet ihan oikein käsittää. Heidän kummankin lapsista oli luvattu suuria. Ja niinpä he kenties rakensivat mielikuvituksessaan siitä kaikesta sellaisen "lahjapaketin", ettei se enää näyttänytkään ollenkaan siltä, mitä se todella sisällään piti. 

Olihan heille ennussanoja sanottu. Mariallekin miekasta, joka käy hänen sydämensä läpi. Ja profeettojen ennustuksista oli luettavissa kyllä kaikenlaista, mutta silti... ehkä he siitä huolimatta rakentelivat sellaisia pilvilinnoja, jollaisia ei todellisuudessa ollut tarkoitettu tulevaksi.

Heillä oli käsissään jotain sellaista, joka oli paljon kallisarvoisempaa kuin katoava kulta, tai maallinen  valta. Jotain jonka suuruus oli kätketty käsittämättömän halvan näköisiin raameihin. Mutta joka kaikesta huolimatta kyllä loisti taivaallista kirkkautta ja voimaa ja valtaa kaiken sen arkisen lomasta. Sellaista jota ei inhimillisesti voitu selittää.

Entä me? Emmekö mekin rakentele kaikenlaisia tuulentupia, haavekuvia elämässämme? Ja kun ne odotuksemme eivät sellaisinaan täytykään, olemme pettyneitä. Kokoamme ehkä kohta uusia voimia uusiin haavekuviin. Kuinka osaisimme oikealla tavalla elää sitä elämää, joka meille tarkoitettiin? 

Meillekin on luvattu suuria Jumalan Pojan yhteydessä. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä. Mutta se ei tarkoita,  ettemme joutuisi myrskyihin. Ja kaikkeen mikä ihmisiä muutoinkin kohtaa. Mutta koska elämme Jumalan Pojan yhteydessä, hänen valtansa, voimansa ja kirkkautensa tulee aika ajoin näkyväksi meidänkin silmillemme, korvillemme ja käsityskyvyllemme. Aivan kuin hänen opetuslapsilleen aikanaan. Keskellä tavallista elämää. 

Suuri juhla on kyllä tulossa, valmistelun alla. Odotetaan sitä!

--

Nämä mietteet saivat varmasti alkunsa eilen ja toissapäivänä katsotuista elokuvista Jeesuksen elämästä, mutta myös elämän pettymyksistä, niistä "haaveilun pintavesistä", kuten eräässä runossa sanotaan.

Kun kaikki on kesken...

Kun kaikki on kesken, kaaoksessa, tai ei vastaa toiveita, siltikin joulu saapuu sinne kaiken epätäydellisen keskelle. Jeesus syntyi meitä varten ja se lahja on yhä saatavilla. Siitä saa aina iloita, vaikka ulkonaiset olosuhteet useinkin ovat toisenlaisia kuin unelmissamme.

Varmaan jokainen voi muistaa monenlaisia jouluja omasta elämästään, jolloin kaikki ei ollut, ei mennyt toiveen mukaan. Nekin joulut on omanlaisiaan helmiä siinä "helminauhassa", joka meille on annettu. 

Meillä täällä, tänä aamuna, tätä kirjoittessa on hyvinkin arkisen näköistä. Valmistelut jatkuvat vielä. Mielessämmekin voi olla valmistelut vielä kesken, mutta vaikka ne jäisivätkin keskeneräisiksi, Jeesus kuitenkin on tullut  meitä varten.

---

Muistelenpa lyhyesti muutamaa joulua vuosien takaa. 90-luvun alkupuolella nuoripari lähti aattona kauppareissulle vaunuissa olevan lapsensa kanssa. Olivat vähän apeita, kun ei edes joulukuusta ollut. Sen saanti oli mennyt ohi joitakin päiviä sitten, kun oltiin oltu sukulaisissa juuri silloin, kun kuusia oli ollut omalla asuinpaikalla myynnissä. Mutta kun nyt saivat  ostosreissunsa kassalle asti, kassarouva kysyy heiltä, joko heillä on kuusi. Hän muisti, että olivat sitä äskettäin kyselleet. Ja hän kertoo iloisen viestin, että eräällä lähellä asuvalla on ylimääräinen kuusi, jonka he saisivat. Niinpä siis nuoripari tuli kaupasta kotiin myös kuusi mukanaan - jonka oli ennestään tuntematon heille lahjoittanut.

On ollut sellaisia jouluja, kun joulutunnelmat ovat olleet tiesssään. Humalaisen isän touhut tekivät sitä joskus. Jonain jouluaattona puolestaan ajeltiin pimeässä kotiin terveyskeskuksesta ankein ajatuksin, kun lääkärin sanat olivat pelästyttäneet pahoin, vaikka lopulta mitään syytä ei ollutkaan.

Suuresti siunattua joulua sinulle

on se joulusi nyt 

epätoivotunlainen, pahasti keskeneräinen, 

tai ihan valmis, toivotunlainen,

tai aivan mitä tahansa siltä väliltä!

  

Hänen ajatuksensa ovat kirkkaat!

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11

Sinä Herra todellakin tunnet ajatuksesi. Sinun ajatuksesi eivät ole solmussa, eikä suunnitelmasi epäselvää sotkua. Sinä näet kirkkaasti, mitä aiot. Ja aivan yhtä kirkkaasti myös voit suunnitelmasi toteuttaa. Meidän ajatuksemme ovat solmussa ja näkökykymme todella heikko. Johdata sinä meitä kädestä pitäen joka hetki ja puhuen rauhoittavasti.

"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." Ps 37:5

Mikä ei näy... - ja jäähän piirretty sydän

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen." Hebr. 11:1-2

"Mikä ei näy..." On varmaan montakin asiaa, toivottua, mikä ei elämässämme näy. Yksi niistä on se, ettemme kenties tunne itseämme kelvolliseksi Jumalan lapsen nimeä kantamaan, koska näemme itsessämme monenlaista puutetta sen asian suhteen. Mutta Raamatussa sanotaan näinkin: 

"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Hebr. 10:14   Aika vahvasti sanottu!

Emme me sitä täydellisyyttä pysty itse itsestämme kaivamaan, emme millään saavutuksilla aikaan saamaan. Se on lahja. Jumala antoi sen meille Jeesuksessa. Siinä täydellinen ja paras lahja!

Lahjan  vastaanotettuammekin tunnemme yhä täällä sen Paavalin mainitseman "kuoleman ruumiin" riippuvan meissä kiinni. Mutta se ei muuta asemaamme Jumalan edessä.

"jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:25

--------

Muutama aamu sitten kuljin taskulampun kanssa pimeää polkua. Yht'äkkiä se taskulampun valo näytti minulle odottamattoman asian: jäähän piirretyn sydämen. Sen olivat tyttäret siihen tehneet. Mekin olemme ikäänkuin jäätä, mutta meihin jäisiin on piirretty Jumalan rakkauden merkki. Se rakkaus tulee sulattamaan ennenpitkää kaiken jään.

Siunattua odotuksen aikaa sinulle!

Tien aukaisija

"Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa."  Miika 2:13

Kun tietä aletaan avata, saattaa olla niin, että lumi alkaa pöllytä ennennäkemättömällä tavalla, ja näkymät vaikuttavat entistäkin huonommilta. Mutta odota ja huomaa: kohta tie on auki.  Nyt se on kulkukelpoinen, juuri avattu, sileä.

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja, kun Kristus jo kuoli heidän puolestaan?

"Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, 

onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme." Room. 8:33-34

Syitä syytöksiin meistä kyllä löytyisi. Mutta koska Jeesus Kristus, Jumalan Poika itse, otti meidän syymme päälleen ja rangaistuksen kärsiäkseen, kuka voisi enää syyttää meitä, kun meidän rangaistuksemme on jo kärsitty! 

Kun aina muistaisimmekin tämän tosiasian. Se on käsittämätön lahja meille!

Tiedätkö myös, mitä rukoilet? - Jumala näkee enemmän

Olemme ehkä vuosia rukoilleet jotain Jumalalta. Olemme ihmetelleet, miksi emme ole saaneet, vaikka pelkkää hyvää, ja hyödyllistäkin, saamisemme olisi. Kiitosta ja ylistystäkin siitä Jumalalle koituisi.

Mutta Jumala näkee enemmän...

Rukousvastaus on kuin lahjapaketti, jota kovasti odotamme. Näemme mielikuvituksessamme hienon paketin, ja toivomme täyttymisen, ja kaikki on sitten auvoista...

Mutta Jumala näkee enemmän...

Hän tietää, että sillä hetkellä, kun saamme sen paketin todella, siihen tietoisuuteemme ja ajatuksiimme tulee muutakin, kuin vain ihania ajatuksia. Voi tulla huolta siitä, kuinka saatua osaa käyttää, ja ymmärrystä siitä, ettei ymmärtänyt juuri mitään. Mutta siinäkin Isä auttaa meitä, kun lahjapaketin - sen toiveiden täyttymyksen - lahjapaperit on revitty lahjan yltä ja käsitämme paremmin,  mitä pyysimme - ja saimme. Ja on aika kiittää. Ja pyytää yhä apua.

Ole Isän siunaamana tänäänkin!

Pitävä ja pätevä sopimus!

Maallisissa sopimuksissa saattaa olla kohtia, jotka on pienellä painettu ja joita ei tule luetuksi. Muuta siinä sopimuksessa ei ollut mitään "pienellä painettua pränttiä", joka kumoaisi juuri sanotun - sen, että sinut ja minut vapautettiin. Ilman ehtoja - Kristuksen maksettua hinnan minusta ja sinusta. 

"Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä," Ef. 2:19

"Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta." Gal. 4:4-7

Laitoitko jo nimesi sopimukseen? Jumalan puolelta se on laitettu jo.

---

Jos teksti vaikuttaa tutulta, niin se oli syyskuussa kirjoitettu ja oli silloin esillä toisessa blogissani.

Vain tyhjät astiat täytetään

"...heillä ei ole viiniä..."

"...täyttäkää astiat vedellä..."

"...ammentakaa ja viekää edeskäyvälle..."

"...sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti..."

 

Viinin piti ensin loppua. Sitä ei ollut enää lainkaan. Ja niihin tyhjiin astioihin käskettiin kaataa pelkkää puhdasta vettä. Mutta koska se oli Jeesuksen käskystä sinne kaadettu, tapahtui ihme: pelkkä vesi olikin ensimmäisen maistajan suussa parhainta viiniä...

"Täydellistä toimintaa"?

Kuka meistä tekee täydellisiä tekoja? Ei kukaan. Huomaammehan jatkuvasti itsessämme sen, että emme todellakaan tee täydellisiä tekoja! Mutta tulin lukeneeksi tänä aamuna joitakin jakeita, joissa tästä asiasta puhutaan, josko niistä jotain uudenlaista näkökulmaa saisimme:

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona sitä, että joudutte moninaisiin kiusauksiin ja koettelemuksiin, tietäen, että teidän uskonne kestävyys kiusauksissa ja koettelemuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellistä toimintaa, että olisitte täydellisiä ja eheitä, ettekä missään asiassa vajaita." Jaak. 1:2-4 JKR

"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen." Hebr. 13:20-21 KR -33/-38

Vielä ollaan kovin vajaita ja tarvitaan sitä, että kasvaisimme Häneen. Helposti sitä ajattelee, että ne täydelliset teot, täydellinen toiminta, pitäisi ikäänkuin itse itsestään puristaa esiin. Ei se niin mene. Eikä se tapahtune hetkessä, vaan on meissä pidempi prosessi. Jumala lähettää niitä kärsimyksiä ja koettelemuksia, jotka kasvattaa meitä kaikkeen siihen, mitä hän meistä tahtoo. Nuo tuollaiset "täydellisen teon" jakeet voivat olla ahdistavaa luettavaa, jos katselemme vain omia aikaansaannoksiamme ja niiden selvää puutetta. Mutta eikö tuo puolestaan ole lohdullinen näköala tähän asiaan, että "hän tehköön teidät kykeneviksi".  Valmiita ei olla vielä, koko elinikä täällä menee opiskellessa... 

"tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynnä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on." Ef. 4:12-16 KR -33/-38

Ole siunattu tänäänkin!

Jumalan antama rauha

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

Eikö kaikki mieltämme huolestuttava pyrikin erottamaan meitä Jumalasta? Rupeamme helposti kyselemään, että eikö Hän välitä, eikö rakastakaan meitä? Kyllä Hän välittää, kyllä Hän rakastaa. Onhan Hän sen luvannut, eikä Hän voi valehdella meille. Kun mieltämme kalvavat huolet pyrkivät tekemään rakoa meidän ja Jumalan välille, tuokaamme sekin asia Hänen eteensä. Jumala kyllä meidät tuntee ja aivan taatusti kaikki olosuhteemmekin, mutta jostain syystä Hän meille sallii yhtä ja toista, josta emme pidä. Hän voi kuitenkin antaa oman rauhansa siihen kaiken levottomuuden keskelle. Se rauha tahtoo pitää meidän ajatuksemme siinä, jolla on kaikki valta ja  voima.

Siunausta sinun päivääsi!

Kalliit lupaukset!

Eilen tuli mieleen ajatus: "...Jumala on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset..." Ajattelin sen jakeen osaksi, jollaiseksi osoittautuikin, kun tänään etsin jakeen oikean muodon. Laitan sen tuonne alemmas kohta, mutta sitä ennen laitan tähän ne ajatukset, jotka minulle tuli tuota jakeenosaa ajatellessani. Ajattelin niitä lupauksia meille annettuina lahjoina... Muistikirjaan kirjoittamani ajatukset siitä:

"Ja miten me niitä kalliita lahjoja pidetään? Hukataanko ne vain jonnekin kaapin nurkkaan pölyttymään? Vai onko ne jo niin hukassa, ettemme edes tiedä, missä ne ovat? Emmekö osaa arvostaa niitä? Pitääkö jonkun sanoa se meille, miten kalliita ne ovat, ennenkuin alamme itsekin niitä arvostaa ja nostaa ne esiin, kunniapaikalle?"

 

"joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,"  2. Piet. 1:4

"Koska hänen jumallallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2. Piet. 1:3

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Krituksessa," Ef. 1:3

Rakkaudella annetusta johdatuksesta - ja rukous ainoalle auttajalle.

"Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee." Ps 32:8 

(Eräässä kirjassa oli tuo jae Psalmit nykysuomeksi mukaan, ja siinä puhuttiin järkevyyden antamisesta.)

Joskus jakeet jotka puhuvat johdatuksesta, ja siitä, kuinka meitä neuvotaan oikealle tielle erinäisissä elämämme asioissa, voivat ahdistaa. Ne saattavat tuntua vaativilta, uhkaavilta mielessämme, joka ei ehkä oikein osaa nähdä Jumalaa armollisena ja rakastavana. Ihminen tuntee oman kelvottomuutensa Jumalan edessä; tietää, ettei monesti ole osannut, halunnut, ymmärtänyt ottaa ohjeita oikealla tavalla huomioon. Ja tietää, ettei ole sen parempi tänäkään päivänä, ja sen vuoksi ohjeistuksen sanat pelottavat.

Mutta kuule - ja näe: Hän tiesi sinut jo alunalkaen; mikä olet. Hän tahtoi sinut - ja kutsui juuri sinut sellaisena kuin olet. Hän kuoli puolestasi, niinkuin rakkaimman edestä. "...kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" Room. 8:32

"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" Room. 8:32.

 

(Isän  sydän varmasti kärsi valtavasti, kun Poika joutui kärsimään. Mutta  se oli Isän ja Pojan yhteinen sopimus, pelastussuunnitelma rakkaiden hyväksi. Isä hyväksyi sen suunnitelman, koska Poikakin tahtoi sen edestämme tehdä.)

 

"Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä." 1. Tess. 5:24

Hänen neuvonsa ovat rakkaudella annetut, eikä hän jätä meitä yksin niitä suorittelemaan, vaan on koko ajan kanssamme auttajana! Meillä voi olla monenlaista vaivaa ihan samoin kuin jumalattomillakin, ja voimme osoittautua hyvin puutteellisiksi monin tavoin, mutta meitä ympäröi  kuitenkin armo! 

"Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo." Ps 32:10

 ---

Rukous - kun ketään muuta auttajaa ei ole

Sinulla on leveämmät hartiat, voimakkaammat kädet, viisaammat ajatukset, parempi suunnitelma kuin minulla! Me olemme tottuneet ajattelemaan, että meidän pitäisi pystyä kaikkeen. Emmekä kuitenkaan pysty. Se on shokki. Mutta silloin Sinä astut esiin ja sanot, että asia onkin sinun käsissäsi. Tee sinä sille mitä tahdot, mitä hyväksi näet. Minä olen itse solmussa. En kykene näkemään ainakaan mitään hyvää. Vaikuta minussakin sinun tahtosi tapahtumista. Muovaile minua, tahtosi mukaan, että mukautuisin tahtoosi minäkin.

Valoisaa viikonloppua:)

Rohkeutta ystäväni!

"Olenhan minä sinua käskenyt: ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

Elämässämme saattaa olla yhtenään kaikenlaista sellaista, jota pelästymme. Mutta Jumala tahtoi tuon Joosuan alunperin saaman rohkaisun tulevan muistiin kirjoitetuksi; varmaan senkin vuoksi, että se rohkaisisi meitäkin elämään tätä päivää Hänen silmiensä alla, Hänen huolenpidossaan.

"Älä säikähdy, äläkä arkaile", sitä kehoitusta ei olisi tarvittu, jos elämä olisi näyttänyt siloiselta Joosuan edessä. Siinä oli vähintäänkin rosonsa, ja kehoitus rohkeana pysymiseen oli tarpeen. Jumala lupasi - Jeesuksen  sanomana - olla meidänkin kanssamme joka päivä. Siispä myös tänään. Annetaan me itsekukin sen tietoisuuden lämmittää sydäntämme tänään. 

Ole siunattu!

---

Ja ettei syntyisi ihan väärää kuvaa, sanon tämän: näitä ei kirjoittele rohkea ihminen! Kirjoittelen näitä ensinnä ihan omaksikin rohkaisukseni, sillä olen itse varsinainen arkajalka...

 

 

Lahjana saatua ...

"... hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan..." 2. Piet. 1:3

"...lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte..." 2. Piet. 1:4                                                                                                                                          

Pietari oli silminnäkijä ja todistaja. Pietari puhui erityisellä varmuudella. Hänellä oli omakohtaista kokemusta Jeesuksen seuraajana uskovan elämän erilaisista vaiheista. Pietari, kalastaja, sanoi kerran Jeesukselle: "...Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen." (Luuk. 5:8). Sama Pietari kalastaja sai myös olla kokemassa, näkemässä ja kuulemassa, kun Jeesuksen muoto vuorella muuttui ja Jumalan ääni taivaasta ilmoitti, että Jeesus on Jumalan Poika. Sama Pietari myös kielsi tuntevansa Jeesusta ristiinnaulitsemisen edellä, koska oli peloissaan omastakin kohtalostaan. Ja sama Pietari tuli nimetyksi kallioksi Jeesuksen toimesta, ja hänelle annettiin virka hoitaa Jeesuksen lampaita, eli seurakuntaa.

Mitään töistään Jumalan työmaalla Pietari ei tehnyt omassa voimassaan, vaan siinä, jonka oli saanut lahjana Jumalalta. Pietari tunsi varmasti oman heikkoutensa, koska hänellä oli  siitä kokemusta Mestarin seuraajana. Mutta Jumala otti tuon heikon astian käyttöönsä ja antoi hänelle voimansa, jonka vuoksi Pietari oli mahdollinen Jumalan käyttöön.

Pietari kirjoitti: "Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. 

Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.

 

Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." 2. Piet. 1: 16-19

Vanhasta Bibliasta v. 1776 rohkaisun sanaa tähän päivään

"Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa."

Valitusvirret 3:28 Biblia 1776*

Erityisesti minua puhutteli tuo ylempi jae. Luin sen ensiksi kirjasta Armon valo**. Siinä kerrottiin, että tuo jae löytyi pieneltä paperilappuselta kirkon lattian alta, kun erästä kirkkoa remontoitiin. Lappunen oli 1800-luvun puolivälistä. Muut paperit, jotka olivat samassa yhteydessä, osoittivat sen. Joku oli silloin kauan sitten katsonut aiheelliseksi kirjoittaa jakeen ylös.

 

"Vaan joka huomen on se uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni;

sentähden tahdon minä häneen toivoa."

 Valitusvirret 3:23-24 Biblia 1776*

---

* Biblia 1776 on luettavissa Koivuniemen Raamattuhaussa, josta minäkin nuo jakeet hain.

**Armon valo -kirja: Kirjapaja 1998. Toim. Tuula Pohjalainen-Vinko. Kirjassa on Lapuan hiippakunnan pappien kirjoittamia hartauskirjoituksia. Sivuja on 132. 

Rohkaiseva sana tähän päivään

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

Joosualle rohkaisevat sanottiin luvussa 1 monta kertaa. Rohkaisevia sanoja ei  tarvitse, jos mitään pelottavia näkymiä ei ole. 

Jumala itse sanoi nuo sanat Joosualle. Hän sanoi myös: "...sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi..." Kyllähän Joosua tiesi, kuka hänelle puhui. Varmasti Jumala tahtoi tälläkin oikein korostaa sitä, että Hän todella on Joosuan Jumala. Sellainen Jumala, jolla on kaikki valta. Sama Jumala hän on  tänäänkin, meidän Jumalamme. Aina kanssamme oleva.

Joosuan tarvitsi kuulla ne rohkaisun sanat monta kertaa. Ehkä meillekin on sanottava ne monta kertaa, että osaamme ne todella "ottaa omiksemme", luottaa niihin, rauhoittua, - ja ehkä lopulta iloitakin.

Siunausta sinun tähän päivääsi

ja koko alkavaan viikkoon!

Ajatus nukkumaan mennessä

Olin asettautunut nukkumaan jo. Mieleeni tuli jostakin kuva, ikäänkuin elämää kuvaava, jossa oli sininen "tunneli", telttamainen. Samalla ikäänkuin "luola", tai "kaivoskäytävä".  Siellä kulkeva saattoi nähdä tunnelin sisäseinillä ehkä pelottavina varjoja, jotka tulivat kuvajaisina tunnelin ulkopuolelta. Seinät olivat sellaiset, että ne näyttivät varjot läpi. Ulkopuolen pimeässä häälyvät puut loivat pelottavia varjoja sisällekin. Mutta kulkijan oli hyvä tietää, että ne olivat vain varjoja.

Käytävä näytti jatkuvan jonnekin kauas. Perillä oli ovi, josta saattoi miettiä, onko se ovi avoinna kulkijalle? Tai, että mitä siellä tulisi olemaan? Edessä näytti pimeältä. Mutta jos kulkija olisi nähnyt jo loppuun asti, olisi hän nähnyt ilokseen avoimen oven, josta hän saisi käydä sisään. Avoimesta ovesta loisti kirkas valo.

Olin illalla ajatellut, että sellaisen kuvan haluaisin piirtää, mutta olin aivan varma, etten aamulla enää muista kyseistä kuvaa. Mutta yllätyksekseni se tulikin vielä aamulla mieleen. Niinpä rupesin toimeen. Tietenkään kuva ei ole sellainen, kuin mielessäni sen näin. Mutta ei voi mitään. Toivottavasti kirjoitettu selitys edes antaa käsitystä asiasta.

"...on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä." Ilm. 7:15

"...rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista." Jes. 33:20

"...eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä..." Ilm. 22:5

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." - sanoi Jeesus!  Matt. 28:20

Ettemme murehtisi kuin toivottomat

 "...ettette murehtisi niinkuin muut, joilla toivoa ei ole." 1. Tess. 4:13

Paavali tarkoitti kirjoittamassaan  kohdassa tiettyä asiaa, joka aiheutti murehtimista, mutta yllä oleva soveltuu varmaankin kaikkeen murehtimiseemme. Meillä on toivo, joka ei ole sidottu tähän maailmaan. Meillä on iankaikkinen toivo.

Paavalin kirjoittamassa oli kyse siitä, että murehdittiin  niistä, jotka olivat kuolleet. Sitten Paavali selittää, kuinka poisnukkuneet tuodaan "esiin yhdessä hänen kanssaan", eli Jeesuksen kanssa. Ja samoin Herraa vastaan nousevat vielä maan päällä elävätkin:  

"Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." 1. Tess. 4:16-17 

"Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 1. Tess. 4:18

 Meillä on iso, ihana toivo! Ei hukata sitä.

 Pidetään kiinni siitä.