perjantai 26. helmikuuta 2021

Pietari - lohdullinen esimerkki!

Jeesuksella olisi ollut hyvät syyt olla pettynyt Pietariin. Mutta hänen ei tarvinut, sillä olihan hän tiennyt kaiken jo etukäteen: Jo kutsuessaan Simon Pietarin, antaessaan hänelle nimen, joka merkitsi jotain hyvin pysyvää: eli kalliota. Ja kuitenkin Jeesus näki jo ennakolta, että joutuisi nuhtelemaan Pietaria mm. vääränlaisesta puheesta hyvinkin kovin sanoin, kun Pietari rupeaisi "mestaroimaan" Jeesusta. Nuhdetta tuli myös väärään aikaan nukkumisesta sekä miekalla heiluttelusta.  Etukäteen Jeesus sanoi Pietarin jopa kieltävän hänet. Jota Pietari ei lainkaan uskonut. Hänhän uhosi vaikka kuolevansa Jeesuksen kanssa. Mutta hän ei tuntenut itseään. Jeesus kyllä tunsi läpikotaisin. Ja niinpä kohta Pietari löysikin itsensä kieltämästä rakkaan Mestarinsa. Mutta nuhteliko Jeesus Pietaria tästä? Ei. Kysyi vain Pietarilta, yhtä monta kertaa, kuin kieltäminen oli huulilta kuulunut, että rakastiko Pietari häntä? Rakasti. Pietari todella rakasti. Ainakin halusi niin tehdä. Ja Jeesus ruokki Pietaria, jotta hän voisi myöhemmin hoitaa ja ruokkia muita.

Eikö se kaikki ole lohdullista meidänkin kannaltamme!

Jeesushan totesi ennen kuolemaansa näin: "Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Ja kehotti valvomaan ja rukoilemaan "ettette joutuisi kiusaukseen." Matt. 26:41




----

Minun piti kylläkin liittää tähän tekstiin kuva ja/tai linkki toisen blogini juttuun joka oli lokakuulla. Siinä Pietari tahtoi kävellä veden päällä. Ei vain ole tämä kännykkätouhu vielä niin "hanskassa" että olisin onnistunut kummankaan laittamisessa. Isolta koneelta se olisi sujunut. Mutta sain sentään tuon pietaryrtin...:)



torstai 25. helmikuuta 2021

Päivän rukous: Anna rauha ja levollinen mieli

Anna rauha ja levollinen mieli levottomuuden sijaan, joka minut niin helposti saa valtaansa. 

"...Sinun lähelläsi väistyy kaikki levottomuus ja ahdistus. Luonasi vallitsee rauha ja levollinen hiljaisuus..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Nuo Wislöffin sanat tuntuivat hyvältä lukea; lohduttavilta ja rauhoittavilta, kun levottomuus uhkasi ottaa vallan ja sen kaverina masennus ja väsyminen ainaisiin levottomuutta aiheuttaviin asioihin. Välillä tuntuu, että joka päivälle lähes niitä on tarjolla. Milloin saisin kokea lohdullista rauhaa? Ja iloa? Tiedän, että lopulta perillä kyllä. Mutta annathan kokea sitä jo täälläkin etten vallan uupuisi.




"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. " 2. Piet. 1:19

Pietari sanoi kirjeensä alkusanoissa: "Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet.1:2


keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Virvoitusta väsyneelle

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." Jer. 31:25 KR-92  

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25  -33/-38




Kaipasin itse jotain virkistävää sanaa. Sain mieleeni tuon jakeen.



tiistai 23. helmikuuta 2021

Lohdutuksen sanoja

"Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutukseksi ilahduttaa minun sieluni." PS. 94:19



"Niinkuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä lohdutan teitä..." Jes. 66:13

Itse en ole osannut olla sellainen äiti, joka juurikaan olisi osannut lohduttaa. Enempikin niin, että itse on kaivannut lohdutusta, kuin että olisi lohduttanut muita. Tuo jakeenkohta siis hieman kirpaisee minua. Mutta on huomioitava, että siinä puhutaankin lopulta Jumalan lohdutuksesta meille. Ja siitä kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassaan Rukouskirjani, mm. näin: "...En tunne häiritseväni sinua enkä tulevani sopimattoman aikaan... Osoitat minulle ymmärtämystä ja rakkautta... Kaikkein mitättömimmänkin asian saan tuoda eteesi..." 



maanantai 22. helmikuuta 2021

Se on Hän, jonka ote pitää.

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-24

Hän pitää kiinni. Onneksi se pysyminen ei ole minun heikosta otteestani kiinni. Hän pitää otteen, jos vain tahdon pysyä Hänessä. "Korjaat kunniaan". Minulla ei itsellä ole mitään kunniaa, ei ansioita, joilla sellaista voisin saada edes. Mutta Jumala, Isä, antaa meidän iloita kotona omasta kunniastaan!





"Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu." Matt. 24:13

Jeesus puhui lopun ajoista. Tulisi olla valmis joka hetki hänen tuloonsa. Eikä sanoa, että se viipyy, koska emme tiedä päivää emmekä hetkeä, jolloin Hän tulee. 

"Jos  vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi..." Jes. 43:2-3

Vaikeinakin aikoina Hän lupaa olla siinä.

"Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?" Jes. 43:13


lauantai 20. helmikuuta 2021

Kun kuolema eikä elämä ei voi meitä erottaa Kristuksen rakkaudesta

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä... eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39 (Koko luku on rohkaiseva!)



Meissä voi olla monia, jotka pelkäämme niin elämää, ja varsinkin kuolemaa. Vaikka sanomme kristittyinä, Jeesuksen omina, ettei kuolemaa tarvitse pelätä, voi se pelko silti vaivata meitä. Usein tosin saatamme ajatella kuolemaa jonain kaukaisena asiana, silloin se ei ehkä niin  vaivaa. Mutta jos asia syystä tai toisesta tuntuu olevan jotenkin lähempänä, saatamme ruveta miettimään, olemmeko sittenkään valmiita. Minua puhutteli jokin aamu sitten tuo, ettei mikään voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, ei edes kuolema. Meille on voinut tulla sellaisia ajatuksia, että vaikka olemme täällä ajassa tahtoneet Herran kanssa kulkea; jos kuitenkin meidät havaitaan hylättäviksi itsemme tähden. Emmehän ole osannet, jaksaneet, pystyneet, halunneet, ym., olemaan kaikessa oikein. Ja pelkäämme sen vuoksi, että kuolema voisikin erottaa meidät Jumalasta.  Mutta miten se voisi, jos kerran olemme (Gal. 3:27) Kristuksen päällemme pukeneet?  Sekö Jeesuksen antama vanhurskauden puku ei riittäisikään? Eri asia on, jos vaate vallan puuttuu.



Luin tänä aamuna Jeesuksen vertausta Kuninkaan Pojan häistä. Ensiksi kutsutut eivät kutsusta olleet kiinnostuneita. Ei sittenkään, vaikka toisenkin kerran pyydettiin tulemaan valmiisiin pitoihin. Mutta sitten Kuningas käski mennä tien risteyksiin ja  kutsua kaikkia keitä vain tavattaisiin. Sinne kutsuttiin, oli kutsuttu sitten hyvä, tai paha. Ja häähuone tuli täyteen. Mutta sitten oli merkillinen kohtaus. Kuningas tuli katsomaan häävieraita; yhdellä ei ollut hääpukua yllä ja hänet toimitettiin sieltä ulos. Se tuntuu hurjalta. Ensin kutsutaan ja sitten heitetäänkin ulos, vaikka on kutsusta tullut. Mitä se semmoinen on... Miten teitten varsilta kootut muukalaiset olisivat yht'äkkiä häävaatteet päällensä jostakin tempaisseet? En ole mikään Raamatunselittäjä, mutta olisiko tuossa niin, että kaikille häihin tulleille oli Kuninkaan puolelta annettu juhlavaate. Eihän Kuninkaan Pojan häissä ryysyissä voinut olla, sehän olisi pilannut juhlan. Mutta kun Kuningas antoi sen puvun, niin juhlat voivat alkaa, kaikkihan oli ollut valmiina jo jonkin aikaa. Mutta se Kuninkaan antama puku piti kyllä olla yllä... (Matt. 22:1-14)

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista." Room. 8:1-2




Huomioni kiinnittyi myös tuohon kohtaan, jossa palvelijat lähetettiin sinne teitten risteyksiin kutsumaan väkeä... Mitenkähän mahtoivat sitä tehdä? Innostuneena siitä, että saadaan kutsuja jaella ja innokkaana saamaan paljon väkeä häihin? Vai "etenkehtasesti", että "kuin mää ny tämmöistä teen..." Tässä oli miettimistä itsellekin...


Näihin mietteisiin, hyvää lauantaita ja koko viikonloppua sinulle:)


tiistai 16. helmikuuta 2021

Jumalan käsivarsilla

Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, 
sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..."
5. Moos. 33:27
 






sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Kun ystävät ovat koolla Jeesuksen nimessä

Jeesuksen suuri lupaus: 

"Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa ja anoo sitä, he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni,  siinä minä olen heidän keskellään." Matt. 18:19-20 JKR


Miksi sillä onkin
niin suuri valta?

Koska Jeesus on siinä! 





---
Yllämainitut jakeet ovat myös osa tekstiä, joka koskee "rikkovan veljen käsittelyä" (JKR), jossa Jeesus puhuu siitä, että mikä sidotaan tai päästetään maan päällä, on oleva sitä myös taivaassa. Ja hän myös jatkaa aihettaan puhuen anteeksiannosta. Matt. 18:15-35 JKR



Hyvää 'Voiton" päivää, Ystävänpäivää, ja laskiaissunnuntaita:)


torstai 11. helmikuuta 2021

Huono rukoilija?

Olen tottunut ajattelemaan itseäni huonona rukoilijana. Rukoukseni ovat yleensä lyhyitä "huokaisuja" Jumalan puoleen milloin missäkin asioissa. Mutta kuka meidät sai mittailemaan rukoustemme "hyvyyttä"? Pituus se mittari ei ainakaan ole, sillä pitkiä litanioita kehotettiin välttämään. Ja jos ajattelee, millaisia olivat ristin ryövärin tai vaikkapa publikaanin rukoukset, tai kanaanilaisen naisen, niin ei niissä turhia höpisty. Tuotiin se sydämessä ollut tarve esille tavan sanoin. Jeesus opetti mallirukouksen.  Siinä on varmasti kaikki oikein. Muitakin sanoja voi käyttää.


(Kuva: Piirsin joskus lapsuuden avaimenperää
 muistellessani tämän kuvan.)

 

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Kun niillä ei ollut juurta - ei niistä mitään tullut

 "... kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.

Toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon..." Matt. 13:6,8

Jeesus puhuu tässä siitä, tuotammeko me satoa ikuiseen elämään. Se on se tärkein. Mutta tätä voinee ajatella myös tämän elämän asioista? Monet asiat eivät mene kuten luulimme ja toivoimme. Niillä ei kenties ollut oikeaa "juurta", eikä hyvää maatakaan. Tai kenties eivät olleet oikeaa siementäkään, joten miten niistä olisi voinut tulla toivottua tulostakaan... 

Mutta sitten voi olla asioita, jotka vain odottavat aikaansa; odottavat ehkä oikeaa esikäsittelyä? Jotkut siemenet vaativat kylmäkäsittelyn. Ja on sellaisiakin kasveja, jotka odottavat vuosikausia tulta, jotta voivat laskea siemenensä tulella raivattuun maahan. (Protea).

"Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." Matt. 15:13

Se voi olla kovaa... mutta tarpeellista.  Väärä joutaa mennä. Vain sitten voi kasvaa oikeanlainen puutarha, oikeanlainen sato.



Kuulin tänään autoradiosta hengellisen laulun, jonka sanoissa pyydettiin Herraa, että hän murtaisi palasiksi. Sitä kuunnellessa ajattelin, etten taitaisi uskaltaa toivoa sitä. Mutta laulussa oli siitäkin, että rakkaudella se pyydettiin tekemään. Siinä on iso ero, jos joku lyödään säpäleiksi vihan kiihkossa - tai hellin käsin rakkaudella ja hyvin varovasti, ettei mitään rikota tarpeettomasti.


Siunausta sinulle!





tiistai 9. helmikuuta 2021

Kaikki häneen koskeneet paranivat

"He pyysivät häneltä, että saisivat edes koskea hänen viittansa tupsuun. Kaikki, jotka koskivat, paranivat." Matt. 14:36 JKR

Se vasta mahtoi olla ihmeellinen päivä Gennesaretissa! Niin monella iloa parantumisesta samana päivänä! Kaikesta siitä puhutiin taatusti seuraavana päivänä - ja ties miten pitkään sen jälkeen... 






"Kuljettuaan  [järven] yli he nousivat maihin Gennesaretissa. Kun sen paikkakunnan miehet tunsivat Jeesuksen, he lähettivät sanan joka puolelle, ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat." Matt. 14: 34-35 JKR





Ja niin sitten kävi, kuin kävi, että "sen paikkakunnan miehet" eivät pitäneet tietoa vain itsellään, vaan  tahtoivat jakaa tämän ilon toistenkin kanssa. Siitä syntyi kiitosta moneen suuntaan.

Ja niin siitä puhuttiin tosiaan seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana... ja lopulta mekin saimme tiedon  tästä Jeesuksen teosta. Ja monesta muusta. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti...!


Minua puhutteli noissa muutamassa jakeessa se, että kaikki parannettiin, jotka vain koskivat. Ei siinä ruvettu erottelemaan sen ilon saajia millään tavalla. Ja Jeesukseen tarttuivat kaikki haparoivat kädet...




Siunattua päivää sinulle!


---

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Toivo jossa elämme

"Jos siis olemme Jumalan lapsia, me olemme myös hänen perillisiään Kristuksen kanssa; jos me kerran kärsimme yhdessä hänen kanssaan, me myös kirkastumme hänen kanssaan. Minä päättelen, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, mikä on ilmestyvä meihin.
...


Mehän tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa tähän asti. Eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, ruumiimme lunastusta. Me olemme toivossa pelastettuja. Täyttyneeksi nähty toivo ei tietenkään ole toivo. Kuinka kukaan toivoo sitä, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.

Henki auttaa meidän heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän on rukoiltava niin kuin tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta. Me tiedämme, että Jumala vaikuttaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat, niiden, jotka ovat kutsuttuja hänen suunnitelmansa mukaan."


Raamatun jakeet Roomalaiskirjeen luvusta 8, jakeet 17-18, 22-28
Jumalan kansan Pyhä Raamattu, Uusi Tie/Uuras Saarnivaara



torstai 4. helmikuuta 2021

Kasvoista kasvoihin...

"Miksi murehdit, minun sieluni,
ja miksi olet minussa niin levoton?
Odota Jumalaa.

Sillä vielä minä saan kiittää häntä,
minun kasvojeni apua,
minun minun Jumalani."


"...saan häntä kiittää
hänen kasvojensa avusta."

Jakeita psalmista 42 

Minua puhutteli koko psalmi. Ja myös psalmin 55 sanat. 





Siunattua ja armorikasta päivää sinulle!




maanantai 1. helmikuuta 2021

"Työn" raatajille, ja "kuormien" kantajille

"Tulkaa minun luokseni kaikki työn rasittamat ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Niin te saatte levon sielullenne. Minun ikeeni on näet sopiva, ja minun kuormani kevyt." Matt. 11:28-30 JKR




Varmaankin Jeesus puhuu tässä ihan siitä työstä ja kuormista; elämän huolistakin, joiksi me ne ensiksi ajattelemmekin; jota joka päivä näemme.

Mutta:
Oletan, etttä Jeesus puhuu tässä myös sydämen "työstä",  ja kuormista, joita me sillä "kannamme". Jeesus lupasi antaa meille; hänen luokseen tuleville, levon! "Levon sielullenne". Saa jättää ne raskaat taakat. Ja sen raskaan oman "vanhurskauden rakentamisen työn", joka ei voi koskaan valmiiksi  tulla meidän tekemänämme. Sille oli toinen, parempi rakentaja: Jeesus. Me saamme katsoa, kuinka Mestari rakentaa, ja oppia hänestä.

Siunattua "oppilaspäivää" sinulle tänään!



sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Kun hän vielä oli kaukana

 "... kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet..."  Luuk. 15:20 

Luin aamulla hartauskirjasta  (Martti Simojoen päivän sana) nuoresta rukoilijasta, papista, 1800-luvulla eläneestä, ja hänen rukouksestaan. Kuinka hän rukoilikaan, että Jumala ohjaisi häntä niin joka hetki, että hänen kaikki ajatuksensa, tekonsa ja haluamisensa olisivat Jumalalle otolliset - ja että ne voisivat olla kuin Jumalan omia ajatuksia ja tekoja. Kun olin lukenut koko sen tekstin, millaista todellisen rukouksen tulisi olla, huokaisin mielessäni, että miten kaukana sitä onkaan kaikesta tästä...  ja suljin kirjan.

Mutta kohta sukelsi mieleeni tuo alussa oleva jakeen osa: "...kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet..."  Kysehän oli Jeesuksen kertomasta tuhlaajapojan tapauksesta. Isä näki - ja tuli syli avoinna vastaan - kaikella rakkaudella! Ilman yhtään moitetta. Sen sijaan Isä osoitti rakkautta kaikin käytettävissä olevin keinoin. Niin suuresti, että vanhin veli jo kadehti.

"... kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet 
ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja suuteli hellästi."
 Luuk. 15:20


lauantai 30. tammikuuta 2021

"Seuraa sinä minua"

Kun Jeesus kutsuu meitä mukaansa, me emme tiedä, mihin kaikkeen joudumme. Tuli ihan mieleen ajatus; ikäänkuin olisimme liftaamassa ja nostaisi peukalon jonkin sellaisen auton nähdessämme, jonka tietää luotettavaksi kuitenkin, mutta et tiedä, minne kuski on menossa tarkalleen ottaen matkansa aikana, vaikka määränpäänsä tiedätkin. Samoin kuskia et oikein hyvin tunne, vain ulkonäöltä, ja ehkä maineelta. Lähdet mukaan unohtumattomaan seikkailuun, josta ei puutu pelottavia vaiheita. Hirvittää monta kertaa, että miten selvitään. Mutta tuo kuski selvittää kuitenkin kaikki haastavatkin paikat. Vrt. esim. tukkirekat, ties millä pikkuteillä... Tai kuten opetuslapset uppomisvaarassa olevassa aluksessa Jeesuksen vain nukkuessa kaikessa rauhassa... Ja kun hänet herätettiin, niin hän ihmetteli, miksi hänen kaverinsa olivat niin pelkureita?  Tällaisen kaverin matkaan mekin lähdimme, että kaikenlaista yllättävää voi olla luvassa. Mutta mehän luotamme... ainakin olisi paras niin tehdä, vaikka emme useinkaan voi sitä mitenkään suurin äänenpainoin sanoa. Ainakin tahdomme edellenkin hänen matkassaan olla.

Raamattu kertoo (Matteuksen luvuissa 8-9) mukaan kutsutuista. Myös Matteus itse uskaltatui Jeesuksen matkaan. 





Siunausta ja rohkeutta
- taas tämänkin päivän matkaosuudelle:)


torstai 28. tammikuuta 2021

Ajatelma peloistani - ja mitä niihin sain

En voi hallita pelkojani
ne vain tulevat sisään
lupaa kysymättä
on ovi  avoinna tai lukossa

väittävät vielä
että niillä on lupa
sen antoi kuulemma
joku järkevä
sillä täytyyhän
niitä asioita
ajatella

Mutta minä
haluan ajaa ne pois
mutta en pysty
omat  aseeni niitä  vastaan
eivät riiitä 

Tule sinä Jeesus
tule ajamaan ne pois
tyhjennä taloni niistä
ja ilo ja rauha
päästä sisään.

"murhe ja huokaus pakenevat"

Sama päivä; pian äskeisen jälkeen:
Ajattelin piirtää kuvan, jossa Jeesus heittää pelot ovesta ulos ja kutsuu Ilon ja Rauhan sisään. Mutta ei siitä oikein tullut mitään ja laitoin paperin pois. Menin sitten otttamaan rukouskirjasta jotain. Otin 3. kk:n 28. pv:n jakeet. Ällistyin lukiessani ensin iltajakeen, joka oli osa tästä:

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm. 3:20

Ja aamujae oli tämä: "Nyt opetan sinulle järkevyyttä, osoitan sinulle tien, jota voit kulkea. Minä neuvon sinua ystäväni." Ps 32:8  Psalmit nykysuomeksi

Nuo kohdat olivat kuin suoraan minun ajatuksiini. Jeesus lupaa olla kanssani, ja opettaa minua.


Raamattu v. -33/-38 sanoo asian näin: "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee." Ps 32:8 -33/-38

---
Luultavasti yritän vielä sitä kuvankin tekemistä...


Siunattua päivää sinulle!
Toivon, että saat rohkaistuna
lähteä tähän päivään.

"...riemu ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." 
Jes. 35:10, Jes. 51:11


sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Että voisi oikaista itsensä suoraksi...?

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi:
 "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen.
Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa."
 Luuk. 13:12-13



Jos itsekin joskus saisi päästä heikkoudestaan, ja ylistää Jumalaa siitä syystä. Saisi oikaista itsensä näkemään ihania asioita, eikä aina murheita ajatella ja ikäviä asioita mielessään "katsella".  Kerran perillä se tietysti vihdoin runsain määrin toteutuu. Mutta olisi ihanaa saada jo täällä kokea jotain siitä.

Tiedän kyllä, että sanotaan; Paavalin sanoin, , että silloin  "... kun olen heikko, silloin minä olen väkevä."  2. Kor. 12:10. Väkevä. Kun sitä ei tunne ollenkaan sellaista... 

---


"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut.
Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö;
 te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta."
  Luuk. 12:6-7

Eikä yhtäkään oltu unohdettu!
Ja kaikki hiuksetkin on laskettu.




torstai 21. tammikuuta 2021

Herralle rakas!

 "...sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen..." Jes. 43:4

Tämä tuntui tänä aamuna lohdulliselta ja rohkaisevalta. Tosin tuli mieleen sekin, että voiko noita noin itselleen ottaa?  Mutta siihen ajatukseen tuli puolestaan tämä:

"...niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"..." 2. Kor. 1:20

Ja sanottiinpa niinkin, että "...kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivälliyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." Room. 15:4



Varmastikin meille tekee hyvää "kuulla", ihan lukemallakin, että olemme todella Herralle, Isällemme, arvokkaita, rakkaita. Sen vuoksi Hän ei voi jättää meitä oman "onnemme" nojaan, vaan pitää meistä tarkemmin huolta, kuin me ikinä osaamme pitää mistään!



tiistai 19. tammikuuta 2021

Hengellisesti köyhälle ilonaihe!

 "...vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa." Luuk. 10:20

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita ovat murheelliset,
sillä he saavat lohdutuksen.

Autuaita ovat hiljaiset,
sillä he saavat maan periä.

Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta,
sillä heidät ravitaan.

Autuaita ovat laupiaat,
sillä he saavat laupeuden.

Autuaita ovat puhdassydämiset,
sillä he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita ovat rauhantekijät,
sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan,
sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, 
kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat
ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.

Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa..."
Matt. 5:3-12





"Te olette maan suola...
... maailman valkeus..."
Matt. 5:13,14



Siunattua päivää sinulle!


----

Voi melkein kuvitella sitä, kun ihmiset kuuntelivat korvat hörössä noita Jeesuksen sanoja. Jokainen kohta varmaan imaistiin kuin pesusieni. Jeesus tiesi millaista väkeä hänen kuulijoissaan oli. Hän puhui suoraan heille ja heidän elämäntilaiteisiinsa, heidän tuntoihinsa. Hän puhui heille. Ja hän puhuu meille.


 

lauantai 16. tammikuuta 2021

Kiusatulle uskolle

(Poimin nämä ajatukset Martti Simojoen  Päivän Sanasta, josta ne tulivat juuri sopivasti omaan tarpeeseeni.)

Kysymys aluksi kuului: "Kuinka pysyn Jumalan tiellä?"
Ja vastaus siihen oli: "Sinä pysyt uskosi kautta." Room. 11:20 

Ja asiaa selvennetään vielä: Ettei siis millään omilla päätöksillä, ei millään omilla saavutuksilla, ei omalla "palavasydämisyydellä", ei auttamishalulla tai "kilvoituksella". 

Millä sitten? Mitä sillä uskon kautta pysymisellä tarkoitetaan? Simojoki selventää; ja hänelle Paavali itseasiassa: "jos hänen hyvyydessänsä pysyt". Room. 11:22

"...Usko on hyppäämistä Jumalan hyvyyden varaan. Sulje silmäsi ja heittäydy koko painollasi, kaikkinesi, mikä sinua suhteessa tai toisessa painaa, heittäydy sellaisenaan Jumalan hyvyyden varaan..."  (Martti Simojoki/Päivän Sana/Kirjapaja)


---

Nämä tuli tosiaan omaan tarpeeseeni ihan. Jännä huomio oli sekin, että kun luin tuon ensimmäisen kirjaan merkityn jakeenpaikan, ihmettelin, että onko siellä muka juuri tuollainenkin? Sitten ajattelin, että ehkä se onkin jostain vanhasta Raamatusta. Eikä tuntunut tutulta toinenkaan kohta. Selitys olikin siinä, että nuo olivatkin molemmat vain osia jakeesta. Monesti sitä vain lukea posottaa jonkin jakeen, eikä huomioi niin joka sanaa, joka siinä on.


On päiviä, jolloin kyselemme mielessämme, mikä olisi sellaista, joka voisi ilahduttaa meitä nyt? Emmekä tiedä vastausta. Mutta meillä on kuitenkin Jumala, jolla on kaiki keinot käytössään. Ja kuten tänä aamuna mieleeni tullut ajatus myös sanoi: ...ja aina uusia ilonaiheita.*


Siunattua päivää sinulle, ja Jumalan antamaa iloa
kaiken sen keskellä mitä elät nyt.


---
*Ajatus toi mieleeni myös tämän jutun:
 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2016/12/pyha-murheettomuus.html

(Jutun teksti on eräästä kirjasta, ja se on ollut minulle niin tärkeä, että olen kirjoittanut  sen myös erään vihkoni sisäkanteen.)


perjantai 15. tammikuuta 2021

Hän vahvistaa ja hän tukee

 "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." Fil. 4:13
"...Herra tuli minun  tuekseni." 2. Sam. 22:19, Ps. 18:19



Monesti ei siltä tunnu, että olisi tultu tueksi, kun vaikeudet hyökkäävät mieleen. Mutta annapa olla, kohta voikin huomata, että onpa sittenkin. Voi olla, että tilanteet on samat, ja asiat, mutta huomaakin että voi ottaa kuitenkin rauhallisemmin. Kaikella on aikansa. Ja silloin kun on aika, tulee Herra tuekseni.


torstai 14. tammikuuta 2021

Vihreille niityille - ja varjeltuna "kaikesta pahasta"

"Hän varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi." Ps 121:7  Se on tärkein varjeltava. Mutta muitakaan  ei ole unohdettu.

"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." Ps 23:2-3

Lupaus siitä, että viedään vihreille niityille ja virkistävien vesien ääreen, tuntuu ihanalta, kun sen kuulee jonkun suusta, jonka tietää luotettavaksi ja pystyväksi pitämään sen, minkä lupasi. Ja johtamaan juuri sinne mihin pitääkin. Synkillä metsätaipaleilla, sateissa, tuiskussa, kylmässä, koleikkoisilla teillä, tarvitsee juuri sellaista vakuutusta, että lämpöön, valoon, vihreyteen, raikkaiden vesien ääreen ollaan kuitenkin koko ajan menossa. Siltikin, vaikka tie näyttää nyt tältä. Ajattele mitä luvattiin, ja mitä olet saava!

"...monen ahdistuksen kautta..." Apt. 14:22

Monen ahdistuksen kautta meille opetetaan jotain tärkeää. Ilman niitä jäisi moni opetus, lohdutus, rohkaisu saamatta.  "Ahdistuksessani minä huusin Herraa..." Ps 118:5, (Joona 2:3, Ps 18:7)

"Ahdistuksessani minä huusin Herraa..." "...ja hän vastasi minulle..."  "...hän kuuli minun ääneni  temppelistänsä..." 

Kuvan nimi: "Tuonne mennään!" Piirretty tämän jutun ajatuksiin.
Minua itseäni rohkaisi nuo jakeet tänään ankeiden ajatusten mieleen pyrkiessä.


tiistai 12. tammikuuta 2021

Minkä Jumala on luvannut, sen Hän kykenee myös toteuttamaan!

"mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle." Room. 4:20

"Mutta"; se sana osoittaa, että oli jotain, joka hyvinkin saattaisi saada  epäuskossa epäilemään; että oli jotain, joka tuntui aivan mahdottomalta.  "Vaan"; siitä huolimatta kyseinen henkilö "vahvistui uskossa", ja antoi "kunnian Jumalalle." Antoi siis hallintavallan, ja luottamuksensa sille, jolle ne kuuluvat; jolla on kaikki valta. Jakeessa puhuttiin Aabrahamista. Mutta samalla tavoin mahdottomuuksien edessä oli vaikkapa Nooa: kuivalle maalle piti rakentaa suunnaton alus, koska tulisi vedenpaisumus; suunnaton tulva, joka tulisi peittämään alleen aivan kaiken maan päällä. Mutta Jumalan lupausta ei hänkään epäuskossa epäillyt, vaan ryhtyi toimiin Jumalan  ohjeiden mukaan.
 



Tuosta ylinnä olevasta jakeesta kirjoitti Martti Simojoki tähän nykyiseen aikaankin hyvin sopivasti Päivän Sana -kirjassaan mm. näin: "Usko ei merkitse sitä, että ummistettaisiin silmät elämän ankaruudelle... että tähän aikaan kuuluvat, ahdistusta ja kärsimystä tuottavat tosiasiat jotenkin sivuutettaisiin vähäarvoisina,  merkityksettöminä asioina". Ja Simojoki jatkaa: "Aabraham katsoi tosiasioita suoraan silmiin, mutta samalla hän piti kiinni Jumalan lupauksista..." Vaikka mahdottomalta näytti. "Elämä on otettava sellaisena, kuin se  on. Mutta Jumalan lupauksista on pidettävä kiinni, näytti miltä näytti..."  Päivän Sana/Martti Simojoki/1985/ Kirjapaja

Ja nimenomaan Jumalan lupauksista. Omat "lupauksemme" ja päätöksemme ovatkin sitten ihan eri juttu. Nekin on jätettävä Jumalan päätösvallan ja viisauden alle.






maanantai 11. tammikuuta 2021

Sen Jumala teki! Se on lohdullista.

Luin aamulla jakeita mm. Hebrealaiskirjeestä, joka on viime aikoina tuntunut rohkaisevalta ja lohdulliselta luettavalta useammankin kerran. Nyt luin  luvuista 7 ja 8. Ja nyt poimin sieltä mm. tämän: "mutta tällä on katomaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:24-25

Luin myös jakeen rukouskirjasta, jossa ollut jae 3, oli osa tätä: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista, Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen." Room. 8:1-4

No sitten katsoin vielä EVL:n päivän sanan. Se oli tämä: "Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." Jes. 12:3 KR-92

Jännästi löydetyt sananpaikat omalla tavallaan osoittivat samaan suuntaan: Jeesukseen ja hänen täytettyyn työhönsä! Siitä saa iloita, siitä pitää kiinni, siitä ammentaa!



---

Siellä Evl:n päivän sanassa oli myös Raamattua viikonpäiville osassa, Päivän psalmina Ps. 21:2-8, 14 ja Aamurukouksen kohdalla Room. 6:3-5 ja Ps. 5:2-9, 12-13.  

Siellähän on rukoustekstejä Raamatusta päivän eri hetkiin.

Tässä linkki Evl:n päivän sanaan: https://evl.fi/paivansana 



sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Jumala loi meidät kuvakseen!

 "Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme... Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 1. Moos. 1:26-27 JKR

Luotiin mieheksi ja naiseksi. Ja myös tunteviksi olennoiksi. Jumalakin tuntee erilaisia tunteita, eivät ne ole hänelle vieras asia. Tässä ihan alusta yksi esimerkki siitä, että hän tuntee tunteet kyllä: 

"Niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessään. Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka olen luonut, sillä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut, sillä minä kadun tehneeni ne." 1. Moos. 6:6-7

Ilmankos ihminenkin on tunteva olento, sillä Jumalan kuvaksihan hänet luotiin alunalkaen. Syntiinlankeemus rikkoi jo sitä täydellistä kuvaa  ensin, ja sittemmin kaikenlaista rikkoutumista tuli lisää niin paljon, että Jumala päätti hävittää luomansa olennot. Mutta hän rakasti kuitenkin luomaansa niin paljon, että säästi yhden perheen, Nooan perheen. Sekä kaikista eläimistä myös joka lajista pariskunnat, jotta luotujen elämä jatkuisi maan päällä. Jumala myös teki Nooan kanssa liiton, kun oli alkanut uusi kausi elämässä maapallolla näiden pelastuneiden kanssa. 



Ja lopulta tuli Jeesus, joka lähetettynä tänne vartavasten, tuli pelastamaan meidät pilallemenneet. Jumala rakastaa ihmistä, ja tahtoo tehdä rikotun vielä täysin eheäksi.




torstai 7. tammikuuta 2021

Kaikkina elämän päivinä...

"Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elänäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." Ps. 23:6 KR-92



Tuosta jakeesta kirjoitti Juha Vähäsarja kirjassaan Joka päivä lupaus kantaa: "Me emme ainoastaan elä Jumalan kaikkinäkevän katseen alla ja hänen johdatuksessaan. Ei, vaan meidät on ympäröity kokonaan hänen rakastavalla läsnäolollaan. Hyvyys ja rakkaus suorastaan täyttävät runsaudellaan koko olemisemme ja elämisemme kaikkina elämämme päivinä. Herran huoneessa me asumme, kohtaamme me sitten iloa tai surua, onnen tai onnettomuuden. Herran huoneessa otamme vastaan elämän riemun ja sen kipeät iskut. Herran huoneessa sairastamme kaikki sairautemme ja suremme kaikki surumme. Herran huoneesta löytyvät toiset hänen lapsensa ja yhteinen ehtoollispöytä. Sieltä löytyvät hänen jatkuva läsnäolonsa ja loppumaton rakkautensa. Onnellinen se, joka vaeltaa Herran omana Herran huoneessa. Päiviensä loppuun saakka onnellinen." Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/Perussanoma

----

Minusta tuo oli lohdullista tekstiä. Tuo ajatus Jumalan meitä ympäröivästä rakkaudesta toi minulle  ikäänkuin mielikuvan vaikkapa sumusta ympärillämme, tai tuulesta, tai valosta... samaan tapaan kuin ne ympäröivät meitä,  Jumala on kaikkialla ympärillämme; ilma jota hengitämme. Tekstissä oli puhe myös Herran huoneesta. Sillä saattoi olla kahtalainen merkitys; paikka, jossa kokoonmme seurakuntana yhteen, olkoon se sitten kirkko, rukoushuone, tai muu kokoontumistila, jossa yhdessä kuitenkin ollaan Herran edessä, Herran huoneessa. Mutta vaikka emme pääsisi sellaisiin yhteisiin kokoontumisiin toisten kanssa, lohdullinen ajatus on se, että olemme silti Herran huoneessa ja hänen hoidossaan.




  "Kaikkina elämämme päivinä..."



keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Valosta, ja moitteesta

"...pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valo", ja valo tuli." 1. Moos. 1:2-3 JKR 

Me tarvitsemme jatkuvasti valoa. Emme voi elää ilman sitä.



Huomasin erääänä päivänä, että moitin itseäni yhtenään mielessäni. Syytäkin varmaan löytyy, mutta mitä se hyödyttää? Jumalalla oli, ja on, valta siihen. "Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton... ja tämä on se liitto... Minä panen lakini heidän mieleensä ja kirjoitan ne heidän sydämeensä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani... Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." Hebr. 8:8-12 JKR

Tuli uusi liitto, anteeksiantamuksen liitto, jonka Jumala itse pitää voimassa! Kun näin on, niin enkö voisi olla itsekin armollinen itselleni; anteeksiantavainen, koska Jumalakin on? Jumala kyllä näkee yhtä hyvin, ja paremmin kuin me, missä ja miten paljon sitä moitteen sijaa meistä löytyisi... Mutta Hän  antaakin anteeksi: "enkä enää muista heidän syntejänsä."

Hänhän antoi Poikansa Jeesuksen meidän syntiemme; kaikkien vääryyksiemme, sovitukseksi. Velat on maksettu. Emmekö siis jo iloitsisi siitä! Puhkea mieleni jo kiittämään siitä, että ne kahleet on jo auottu, vaikka niiden painon vielä käsissäni ja jaloissani tuntisin, tai näkisin silmissäni sellin pimeyden. Valo tuli jo, vapaus tuli jo!




sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Lahjoja voi toivoa! - Ja Hengen lahjojakin jopa pyytää!

"Samoin te, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti." 1. Kor. 14:12





Näistä hengellisistä lahjoista puhutaan erityisesti Paavalin Korinttilaiskirjeissä; varsinkin näissä kohdissa: 1. Kor. 12:1-11 ja 1. Kor. 14:1-25. (Linkit näihin myös jutun lopussa)

"Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä..." Näin alkaa Korittilaiskirjeen 12. luku, jossa Paavali kertoo mitä lahjoja on.

Nykyään tavoitellaan monenlaista, mutta ovatko nämä Jumalan antamien lahjojen toivomiset jääneet muiden jalkoihin? Eivät ne olleet vain joillekin alkuaikojen seurakunnille tarkoitettuja, vaan yhtähyvin meidänkin aikaamme. Onko siinä, ettemme niitä tavoittele, kyse siitä, että on tullut ylilyöntejä näissä, ja vääriä korostuksia?  Miten lie, mutta niitä kuitenkin Paavali kehoitti saamaan,  vieläpä runsaasti:)

Halauan korostaa vielä sitä, että ne OVAT LAHJOJA. Eivät siis mitään ansiosta saatuja. Niitä jaetaan ansiottomille, kuten pelastuksen lahjakin on ansiottomille annettu lahja. Eli, sinäkin voit rohkeasti pyytää itsellesi lahjaa! Ja jos joudut odottamaan sen saamista, niin usko siihen, että sinä kuitenkin voit Herran lahjoja saada, sillä olethan hänen omansa sinäkin, ja siis yhtä mahdollinen saamaan, kuin joku toinenkin.

 "Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:11 

Lahjoja ei pitäisi käyttää minään "hyvän uskovaisuuden" mittarina. Sellaisiksi niitä ei ole tarkoitettu, ja sellaisia ne eivät ole. Jos olisivat, silloinhan ne eivät olisi LAHJOJA. Me vain menemme helposti siihen harhaan, että rupeamme ajattelemaan niistä jotain sellaista, jota ne eivät ole.

"Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin profetoivan..." 1. Kor. 14:5

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, niin minä olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen." 1. Kor. 13:1

"Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa." 1. Kor. 14:1

---
Mistä mahdoin saada päähäni tänä aamuna tämän aiheen? Luultavasti vaikutusta on kirjalla, jota olen lukenut. Kirja on nimeltään: "Sanoin.Teoin. Ihmein. Hengen voimassa." Se on Päivän kustantama ja kirjoittanut Jonas Ahlsved.

Kirjassa on tällainenkin väliotsikko: "Jotakin Korinttia varten vai kaikille?" 

---
Tästäkin pääset lukemaan jakeita, joissa lahjoista kerrotaan: (Linkit ovat Koivuniemen Raamattuhakuun)





Siunattua,
  "lahjakasta" vuotta sinulle:)




perjantai 1. tammikuuta 2021

Rohkaisua - ja kehoitusta syömään...

"Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa." Apt. 27:35-36





Siinä oltiin totisesti rohkaisun tarpeessa. Eräs sillä matkalla ollut kirjoitti: "Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo."

Oltiin oltu jo kauan syömättäkin. En osaa sanoa selittää, minkätähden, sillä ruokaa heillä yhä näytti olevan. Oliko matkan rasitus niin kova, ettei heillä ollut ruokahaluakaan enää, kukaties niin?

Mutta sitten nousi yksi mies puhumaan toisille rohkaisun sanoja: "Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; silllä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu."

Mitä liikkui miesten mielessä tämän kuultuansa? Laskeutuiko syvä hiljaisuus laivaan myrskyn keskellä, kun kaikki miettivät juuri kuulemaansa, ja sitä, mitä se heille merkitsisi?

Mutta myrsky jatkui vielä...

Mutta eräänä aamuna, "Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä etttekä ole mitään ravintoa ottaneet.

Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava."

Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa."

Ja heitä oli laivassa 276 henkeä. Kaikki pelastuivat, vaikka laiva hajosi, eivätkä kaikki osanneet uida maihin, vaan pelastuivat saarelle mikä milläkin laudankappaleella. 

---
Apostolien teot luku 27